Infolaatikko Torgny Lindgrenin romaanissa kertoo seuraavaa:
Pylssy (myös pylsy), ruokalaji joka valmistetaan hienonnetuista ruhon osista, usein sisälmyksistä, kypsennetään omassa liemessään. Hakkelusta. Alun perin ”bulscha” kreikan sanasta ”balsamon”, alkujaan seemiläinen sana, joka tarkoittaa sitkasta hartsin ja tuoksuvien juoksevien öljyjen sekoitusta (katso Balsamikuusi). Kuvaannollisessa mielessä lohtu, armo, lääkitys ja lievitys.
Myös kirjan ulkopuoliset lähteet pitkälti vahvistavat tämän. Ennen kuin olin tutustunut niihin – eli jo Pylssyn luettuani – epäilin, onko moinen ruokalaji kirjailijan itsensä keksimä eikä oikeastaan ruokalaji ensinkään vaan tarinan vaatima symboli jollekin paljon perustavammalle.
Tämä tulkinta syntyy helposti. Pylssy on kuin mystinen kokemus, jota kertomuksen päähenkilöt tavoittelevat. Siinä on aina yhteisiä osia, ja sitä voi älyllisellä tasolla kuvata – eli antaa reseptin – mutta kokemuksessa on aina jokin muu elementti, joka jää listausten ulkopuolelle. Sen voi vain kokea.
Pylssyn raamit kuljettavat helposti lukemaan tarinaa omalakisena kokonaisuutenaan. Romaanihan alkaa siitä, että paikallislehden toimittajaa kielletään enää kirjoittamasta, koska hänen tekstinsä paljastuvat sepitteeksi. Sama kirjoittaja palaa yli satavuotiaana jatkamaan uutistaan, joka on Pylssyn tekstiä. Tietenkään romaanimittainen teksti ei voi olla uutinen. Se eo noudata uutistyyliä ja kaiken lisäksi tuo kirjailijan – tai jonkun hänen muunnelmansa – tarinaan.
Miksi siis ei voisi ajatella, että pylssykin olisi tämän omalakisen maailman sitä meistä erottava ominaisuus – jotain, minkä juuri tämä tarina tarvitsee ollakseen itsensä?
(Lainauksen käännös Liisa Ryömä.)