Tarinanhan pitäisi alkaa alusta ja päättyä loppuun, eikö vain? Tarina tapahtuu siinä välissä.
Bernardo Atxagan Tuolla taivaalla tuntuu tekevän toisin. Se alkaa lopusta – vankila-ajan lopusta – ja päättyy alkuun – bussimatkaa seuraavan uuden elämän alkuun.
Vaikka romaani on lyhyt, se onnistuu bussimatkan aikana kertomaan päähenkilöstään niin paljon, että vankila-aikaa on yllättävän helppo kuvitella ja bussimatkaa seuraavaa elämää siihen viritettyine konflikteineen melkein odottaa.
Bussimatka on tässä on kokonainen tarina. Se ei tunnu vain välivaiheelta esimerkiksi saman romaanin eri osien välillä. Se saa miettimään elämäntarinoita. Satunnainen kanssamatkustaja bussissa ei voi tietää oikein mitään toisen elämästä. Silti kaikki matkustajat tulevat tuohon tilanteeseen juuri omasta elämäntarinastaan – kuka juuri vankilasta, kuka jostain muualta, ja näilläkin päätymisillä on oma historiansa.
Romaanin tarina voi tapahtua alun ja lopun välissä, vaikka kuviteltua elämää on myös ennen ja jälkeen. Kirjojen ulkopuolella tarinat eivät rytmity niin nätisti. No, se on ehkä kirjojen vahvuus.