Toinen runo: Väinämöinen strategisen johtamisen ja operatiivisen toteutuksen ristipaineessa

Väinämöinen vihdoinkin tekee jotakin, mutta tahti ei ole kummoinen: noustuaan maihin hän vasta muutaman vuoden kuluttua alkaa miettiä, että maisema vailla metsiä ja peltoja on huono.

Tämänkin huomion jälkeen Väinämöinen jää johtohommiin. Sampsa Pellervoinen toimittaa Väinämöisen tilaamaan urakan, ja pian on maita, metsiä, soita ja peltoja. Tilaaja saapuu katselemaan vasta valmista työtä: ”näki puut ylenneheksi, vesat nuoret nousneheksi.”

Sama jatkuu, kun tammi kasvaa yli ja peittää taivaan. Väinämöisellä on visio, mutta hän tarvitsee muita toteuttamaan sen ja pyytää äitiään lähettämään urakoitsijan. Väinämöisen ihmissuhdetaidot eivät ole kummoiset – mutta varmaan hän niissä vielä harjaantuu – kun on tutustuttava työmieheen:

Mi sinä olet miehiäsi,
ku, kurja urohiasi?
Vähän kuollutta parempi,
katonutta kaunihimpi!

Eipä olisi koskaan saanut kämppään oikosulun jälkeen valoja, jos olisi tuolla asenteella ollut sähkömiehen saapuessa.

Nälkä ajaa lopulta johtajankin tarttumaan työhön, kun ohraa pitäisi saada. Väinämöinen kaataa metsän ja tekee kasken. Huomattakoon kuitenkin se, että siinä missä muut eivät saa suorituksistaan erityistä kiitosta, Väinämöistä käy ylistämään parikin lintua. Sepä reilua!

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *