Aivan kuin Richard Hughesin romaanin Kettu ullakolla tarina voisi osana loppuun saatettua trilogiaansa olla suurteos, mutta tällaisena se jää kovin hajanaiseksi jopa yksittäisenä romaanina.
Teos kuljettaa monta tarinaa: on nuoren aatelisen Augustinen kehityskertomus ja se taustalla kyläyhteisö Englannissa ja sukulaiset Saksassa, on Adolf Hitlerin oluttupavallankaappaus omine taustoineen. Kyseessä on – tai olisi pitänyt olla – Euroopasta ellei peräti ihmisyydestä kertova tarina, jonka lähtökohdat ovat maailmansodissa. Näin myös Kettu ullakolla asettuu Keltaisen kirjaston sodan jälkiä dokumentoiviin kirjoihin. Trilogian jäädessä keskeneräiseksi eivät nämä eri tarinat punoudu yhteen.
On kuitenkin hyvin mielenkiintoista, kuinka Augustinea ei oikeastaan ole, ennen kuin hän lähtee Englannista skandaalia pakoon. Hän tuntuu mustalta aukolta, joka kulkee yhteisönsä tarinoiden ja taustojen läpi vailla omaa persoonaa. Kun hän tulee sukulaistensa luo Saksaan, hänelle alkaa muodostua oma identiteetti ja serkkuunsa ihastumisen myötä oma aiottu tarina – jolla on tietenkin yhtä vähän tulevaisuutta kuin natsien aikomalla Euroopan tarinalla, vaikka tämän teoksen puitteissa Euroopan tarina jää enemmän auki.