Rivi silkkaa Harrisonia! Harrison tosin ei ole sama koko rivin läpi. Sen aloittaa Harry Harrison ja päättää M. John Harrison. Muitakin kirjailijoita esiintyy, koska he ovat kirjoittaneet Bill – Linnunradan sankari -sarjaa, jonka jäseniin Harry Harrison on kuitenkin merkitty ensimmäiseksi kirjoittajaksi.
Harry Harrison eli vuosina 1925–2012, eli ehti nähdä tieteis- ja fantasiakirjallisuuden lajityyppien muutosta ja kehitystä ja vaikuttaa siihen itsekin. En tiedä, julkaistiinko häneltä novelleja ennen ensiromaania. Se oli vuonna 1960 ilmestynyt Deathworld, joka myös käännettiin suomeksi Kuoleman planeetaksi ja on rivin alussa. En ole lukenut sitä. Ehkä on sopivaa, että Harry Harrisonin tuorein suomennos on novellikokoelma Selviytyjien planeetta. Sillä ei kai ole yhteyttä Kuoleman planeettaan. En ole lukenut tätä kokoelmaakaan.
Harry Harrisonilta on suomennettu osia monesta sarjasta. Kuoleman planeetta on sarjansa ensimmäinen osa, samoin Bill – linnunradan sankari, Ruostumaton teräsrotta ja Eedenistä länteen. En ole varma, olenko lukenut keskimmäistä. Bill-sarjaa olen lukenut liikaa. Eeden-sarja puolestaan on Harrisonia kunnianhimoisimmasta ja kiinnostavimmasta päästä. Kaikki kolme kirjaa olen lukenut, vaikka blogimerkintä taisi syntyä vain ensimmäisestä.
Harry Harrisonin varhaisemmasta tuotannosta Tilaa! Tilaa! on mutkan kautta tunnettu. Kaikki varmaan tietävät, että Soylent Green on tehty ihmisistä. Harvempi tietää, että Soylent Green -elokuva on melko vapaa sovitus Tilaa! Tilaa! -romaanista. Harva tietää, että kannibalismi on osa tuota sovitusta eikä alkuteoksessa lainkaan. Olen tuon romaanin lukenut.
Minun on vähän vaikea uskoa, että tulisin Harry Harrisonia enää lukemaan. Kenties tartun Selviytyjien planeettaan halutessani novelleja. Mutta tuskin Bill tai Ruostumaton teräsrotta saavat enää huomiotani.
Entä M. John Harrison? Pitkään hän oli minulle vain yhden teoksen kirjoittaja Book Studion scifi-sarjassa. Sitten Like alkoi suomentaa hänen tuoreempaa tuotantoaan. Se alkoi Valolla vuonna 2004, ja se tuntui olevan jonkinlainen voitokas paluu spekulatiivisen fiktion äärelle. Valo, Nova Swing ja Tyhjyys ovatkin erinomainen jotakuinkin toisiinsa liittyvä kolmikko. Muistan jokaisen kohdalla oman innostukseni. Olen kunkin näistä lukenut kaksi kertaa. Suosittelen vähintään kertaa kaikille – tai kokeilkaa ainakin Valoa.
Linnunradan sankari Billin seikkailuista muistan hajanaisia tunnelmia ja sen, ettei niiden lukeminen uudestaan tai eteenpäin kiinnosta. M. John Harrisonin teoksista Eilisen mystinen sydän ja Elonmerkit muistan samalla tavalla vain tunnelmia. Niihin tunnelmiin kuitenkin muistaa uponneensa ja voisi myös kuvitella vielä palaavansa. Bill-tarinoista ymmärsi liikaakin – Eilisen mystisestä sydämestä ei välttämättä paljonkaan.
Siinä osa niiden kiehtovuuden eroa.