Elias Canettin romaanissa Sokeat on kaksi keskeistä henkilöä, ja ehkä kaksi toissijaista. Jokainen kuitenkin tuntuu olevan sama henkilö siinä mielessä, että he tietävät kuinka elämä on elettävä.
Peter Kien on mailmankuulu sinologi, joka tietää kuinka elämä tulee elää. Hänen tarinansa on tavallaan valmis jo tarinan alussa: hänellä on vakaa arkensa, jossa liki jokainen muutos on askel huonompaan.
Therese on Kienin uusi taloudenhoitaja, joka on oppineisuudessaan isäntänsä vastakohta. Hän on kuitenkin aivan yhtä varma siitä, kuinka elämää on elettävä. Hänen tarinansa ei ole valmis vielä Sokeiden alussa, mutta kun hän Kienin ymmärtämättömyyttä pääsee tämän kanssa naimisiin ja alkaa hallita asuntoa, hänen elämänsä on periaatteessa uomissaan miehensä testamenttia lukuun ottamatta.
Kienin ja Theresen kohdatessa kohtaa siis kaksi tarinaa: valmis ja aivan vähää vaille valmis. Samassa taloudessa ei voi mitään sille että nuo tarinat eivät voi pysyä toivotunlaisina.
Kien ja Therese ovat molemmat melko luontaantyöntäviä hahmoja, mutta heidän tarinoitaan seuraa liki mielenkiinnolla, toisin kuin erästä holtitonta miestä.
Kaksi muuta keskeistä henkilöä ovat pikkurikollinen ja parittaja Fischerle, joka fantasioi yltäkylläisestä elämästä muiden nöyristelemänä, sekä Kienin talon portinvartijana toimiva entinen poliisi Pfaff, joka on käytännössä tappanut vaimonsa ja tyttärensä ja tietää kaikkien muiden tavoin, millainen elämä on ainoa elämisen arvoinen.
Sokeiden tarina syntyy käytännössä siitä, että näiden neljän maailmaan mahtumattoman aiotut elämäntarinat törmäävät toisiinsa ja kietoutuvat niin pahasti, ettei mikään niistä voi toteutua ja kaikki kärsivät. Heidän päässään itselleen kertomansa tarinat kohtaavat maailman, jota ei voi hallita, eivätkä he osaa enää suunnistaa siinä. Näin neljästä tarinasta ja hallitsemattomasta maailmasta saadaan yksi tarina Sokeiden kansien väliin.