Kazuo Ishiguron Menneen maailman maalari on ainakin osittain kertomus siitä, kuinka ihminen alkaa kertoa itselleen ja muille tarinaa itsestään niin, että hän lopulta todella elää tarinaansa.
Alkuteoksen – kyllä, se on englanniksi – nimi An artist of the floating world ei välitä ainakaan samaa kaksoismerkitystä kuin käännös. Suomeksi päähenkilön rooli menneen maailman maalarina voi ymmärtää kahdella tavalla: Masuji Ono on maalari, joka teki teoksensa jo väistyneessä kulttuuriympäristössä, ja hän rakentaa osin kuvitteellista aineksista ja omista tulkinnoistaan menneisyyttään selittämään nykypäivää.
Ono katsoo, että toisen maailmansodan jälkeen hänen imperialistista Japania tukeva tuotantonsa kuuluu toiseen aikaan ja että hän on ymmärrettävästi syrjässä nykypäivän taidemaailmasta.
Onon tyttären on ollut vaikea päästä naimisiin. Ono on huolissaan – tai olettaa – että se johtuu osin Onon menneisyydestä ja siinä tehdyistä virheistä. Hän alkaa tavata tärkeitä hahmoja menneisyydestään varmistaakseen, että nämä eivät puhuisi tekeillä olevaa avioliittoa vastaan. Syystä tai syyttä hän arvelee, että mahdollisen puolison perhe kaivaa esiin Onon elämäntarinan epäonnistumisia ja arveluttavia käänteitä.
Muistin muuttuvaisen luonteen ja japanilaisen kohteliaisuuskulttuurin – ja ehkä toisen maailmansodan läheisyyden vuoksi – on kuitenkin todella vaikea sanoa, mitä on todella tapahtunut milloinkin. Kerronassa toistuvat monta kertaa tällaiset jaksot:
On tietenkin mahdollista, että Mori-san ei käyttänyt juuri noita sanoja. un nyt asiaa oikein ajattelen, ilmaisut kuulostavat pikemminkin niiltä puheilta, joita minä itse pidin oppilailleni pienen ryypiskelyn jälkeen Migi-Hidarissa. […] Mutta toisaalta, kuten jo sanoin, monet niistä sanonnoista ja ilmaisuista, jotka sittemmin olivat minulle luonteenomaisimpia, minä itse asiassa perin Mori-sanilta, joten on aivan mahdollista, että nämä olivat juuri ne sanat joita opettajani käytti sinä iltana, ja ne painuivat mieleeni sen johdosta että ne tekivät minuun silloin niin voimakkaan vaikutuksen.
(suom. Helene Bützow)
Mutta riippumatta siitä, mitä on todella tapahtunut ja minkä vuoksi Ono on syrjässä taidemaailmasta, hänen on elettävä sisäistä tarinaansa, koska olipa muisti epätarkka tai ei muutakaan hänellä ei ole. Sijoittamalla itsensä menneen maailman maalariksi hän kykenee suunnistamaan nykypäivässä ja ymmärtämään oman asemansa siinä. Lukijakaan ei saa tietää, mistä hänen on syytä olla pahoillaan ja mitä kaikkea on tai ole ole tapahtunut, sillä muut henkilöt ovat enimmäkseen kovin hienovaraisia. Mutta jollakin tavalla Masuji Onin sisäinen tarina on ensisijainen siihen nähden, mitä kaikkea hänen ulkopuolellaan tapahtuu tai tapahtui.