Olen Antonio Tabucchin Pieni yhdentekeviä väärinkäsityksiä -novellikokoelman äärellä kiusallisessa tilanteessa. En muista siitä mitään. Tätä merkintää aloittaessani tuntuu, että Hyönteisdokumentin blogisti tiivistää myös ajatukseni merkinnässään.
Epäilin tätä jo kokoelmaa lukiessani. Luinko sitä iltaisin liian väsyneenä ja sen takia mainittavia muistijälkiä ei jäänyt? Oliko teos ollut luonteeltaan sellainen, että kutakin lyhyttä tarinaa olisi pitänyt huolella lukea ja pohdiskella esimerkiksi viikon verran?
Ongelma voi olla lukutapani lisäksi myös kirjoitustavassani. En nimittäin läheskään aina kirjoita blogimerkintää heti teoksen lukemisen jälkeen, vaan saatan kirjoittaa useita merkintöjä saman päivän aikana niin, että osa kirjoista on luettu jo toista kuukautta sitten. Tämä merkintä esimerkiksi ilmestyi luettavaksi joulukuussa, mutta sen on kirjoitettu kesäkuun alussa saman päivänä kolmen muun merkinnän kanssa. Yksityiskohdat unohtuvat, vaikka tekisi pieniä muistiinpajoja päähänsä tai paperille.
Kenties yksi ”pieni yhdentekevä väärinkäsitys” on, että kansipaperissa Tabucchia kuvataan Italo Calvinon manttelinperijäksi. Minulle se asettaa tietynlaisen odotushorisontin ja tulkintakehyksen. Koska tarinat eivät kuitenkaan asettuneet niihin ongelmitta, kokemus ei muodostanut kunnon muistikuvia.
Keltainen kirjasto -kirjablogin kirjottaja sai ideoista kiinni. Kannattaa lukea hänen merkintänsä.