Richard Curreyn romaani Musta valo on väkevä sotatarina. Se on erittäin intensiivistä kerrontaa. Sitä lukiessa mieleen tuli Wolfgang Borchertin Ovien ulkopuolella. Teokset ovat kuitenkin intensiiviset kovin eri tavoin.
Ovien ulkopuolella on intensiivinen kuin kuumeinen runo. Musta valo on intensiivinen kuin traumaattisista takaumista leikattu elokuva.
Tyyliltään Vietnamin sodasta kertova ja vuonna 1988 julkaistu Musta valo onkin jossain määrin elokuvamainen. Se on helppo kuvittaa mielessään lyhyiden kohtausten elokuvaksi, jossa leikataan usein pimeään.
Tämä pätkittäisyys kuitenkin pakottaa lukijan mukaan tarinan rakentamiseen. Lyhyissä luvuissa tapahtuu jotain ja saattaa olla, että niiden välissä tapahtuu jotain vielä tärkeämpää. Tätä on lukijan itse kirjoitettava – ei siksi että jotain aivan olennaista jäisi kertomatta, vaan siksi että päähenkilön muuttuminen sodassa on mahdollista ymmärtää vain jonkinlaisen samaistumisen kautta.
On tietenkin itsestäänselvyys sanoa, että tarina saa lopullisen muotonsa vasta kunkin lukijan päässä. Mutta tämän tarinan äärellä tuntuu tavallista vahvemmin, että tarina on paitsi kirjoittajan ja päähenkilön niin myös lukijan.