E.L. Doctorowin kokoelma Kynämies olisi varmasti ansainnut tarkemman luennan kuin mihin minä pystyin.
Lähtökohta kansipaperissa on kiinnostava: kuusi aluksi erillistä novellia yhtyvät merkityksiltään – tai saavat merkityksen – kokoelman päättävässä pienoisromaanissa, jonka aikana ”[l]ukija ymmärtää, että Jonathan onkin kaikkien muiden tarinoiden kirjoittaja, ja saa samalla tilaisuuden oivaltaa, miten kirjailijan mieli toimii, miten todellisuus muuttuu tarinaksi”.
Minun pitäisi varmaankin innostua tästä kovin: onhan blogin ohjenuorana ”kyse on tarinoista”. Samaan aikaan minun on kuitenkin vaikea pitää kiinnostavana sitä, ”miten kirjailijan mieli toimii, miten todellisuus muuttuu tarinaksi”. Kirjailijan mieli toimii niin kuin kenenkin toimii, ja oma suhteeni E.L. Doctorowin tuotantoon ei ole niin tiivis, että kiinnostaisi tietää kuinka juuri hänen mielensä toimii
Jään myös miettimään, mitä tarkoittaa se, että ”miten todellisuus muuttuu tarinaksi”. Mihin todellisuuksiin viitataan? Onko kokoelman novelleilla taustallaan jokin kiinnityskohta Doctorowin omassa elämässä, ja kirjailijan mieli on sitten muuttanut ”todellisuuden” tarinaksi? Tai ehkä kyse on tarinoiden sisäisestä päähenkilö Jonathanin todellisuudesta, jota hän muuttaa tarinoiksi – eli ollaankin Jonathanin eikä Doctorowin kirjailijamielen toiminnan äärellä.
Kokoelman tarina ei päässyt minun mielessäni eheäksi kokonaisuudeksi. Jouduin siis käymään dialogia kansipaperin kanssa.