Viimeistään nyt olen varma, että Yashar Kemalin hahmot elävät tarinoiden ympäröiminä – tai tarinoissa niin, että ovat niiden lävistämiä.
En tarkoita sitä, että he ovat päähenkilöitä fiktiivisissä tarinoissa. Kyse on siitä, että heidän ympäristönsä koostuvat heidän kertomistaan ja kuvittelemistaan tapahtumista aivan yhtä perustavanlaatuisesti kuin ne koostuvat ”objektiivisista” tapahtumista.
Kerrataan vähän. Hoikka Memed ei lopulta ole itse pääosassa, vaan muiden hänestä kertomat tarinat kaappavat tämän roolin. Tuhannen härän vuori on vanhojen, nykymaailmaan sopimattomien tarinoiden kuolinkamppailua. ”Puuvillatrilogian” kirjoissa ympäristön kertomukset tekevät ihmisestä ihmeitä tekevän pyhimyksen tai äitinsä kurjan murhaajan. Tasangon valtiaatkin ovat vankina sukujen verikostoa ylläpitävissä tarinoissa elleivät keksi uusia elääkseen. Pojan ja lokin Salih-poika elää mielikuvitustodellisuudessa, kunnes sieltä on aivan pakko tulla pois.
Kalastaja jota meri vihasi -romaanissa on kaksi henkilö, joiden tarinat ovat heidän yhteisöjensä armoilla. Otsikon kalastaja on Selim, joka on ainakin omasta mielestään ystävystynyt delfiiniperheen kanssa. Kyläläisten puheissa kysymys on milloin eläimiin sekaantumisesta ja milloin taianomaisesta romanssista merenneidon kanssa. Toinen tarinoiden armoilla olevista on Zeinel, joka tappaa lähiseuduilla häiriköineen rikollisen. Tästäkin kohtaamisesta kerrotaan monenlaisia tarinoita, mutta se ei ole vielä mitään verrattuna siihen, millaisia tapahtumia ja ominaisuuksia huhupuheita keksivä väki ja irtonumeromyyntiä kaipaava lehdistö antavat Zeinelille. Hänestä itsestään tulee muiden puheissa – ja vähän omassa mielessäänkin suorastaan mestarillinen rikollinen, poliisien huiputtaja ja vuoroin kansalaisten vitsaus tai pelastaja.
Kuka tämä Zeynel Çelik oli? Kuka oli valokuvien mies? Saattoiko Istanbulissa toimia kaksi Zeynel Çelikiä? Nainen Beşiktaşissa, se piti paikkansa, pankkiryöstö, se piti paikkansa myös. Ja poliisien sitominen… Mutta Durmuş Alkaplan, se oli väärin, ei pojan nimi se ollut… Entä Bebekissä murhattu pariskunta? Sen täytyi olla toisen Zeynel Çelikin työtä, samoin kuin yhteenotto Haremin laivalaiturilla.
(suom. Eva Siikarla)
Tarinat molemmista elävät kansan suussa sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista sillä hetkellä. Kalastaja jota meri vihasi on – kuten liki kaikki Kemalin teokset tähän saakka – tarina tarinoista.