Mitä sellaista voisin vielä Ray Bradburystä sanoa, jota en ole jo sanonut jossakin yhteydessä? Varmasti paljonkin, koska joitakin luonnoksia on jo. Mutta onko kirjahyllyni Bradbury-teoksilla tarinoita?
Romaanin Kuolema on yksinäinen juttu -kansipaperissa näkyy puoliksi pois revitty kirjastolappu. Minkä kirjaston poistoja se on? Jonkin pohjoiskarjalaisen eittämättä, mutta en muista minkä.
Ray Bradbury on tietenkin kirjoittaja, joka on aina ollut kokemusmaailmassani. Fahrenheit 451 olisi vähintäänkin nimenä tuttu, vaikka en olisi koskaan paneutunut tieteiskirjallisuuteen. Koska keräilykohteeni kuitenkin oli suomeksi ilmestyneet tieteiskirjallisuussarjat, Bradburyn teoksia kertyi hyllyyn. Lokakuun maa sekä Kuvitetun miehen ja Fahrenheit 451:n myöhemmät laitokset ilmestyivät Kirjayhtymän sarjassa. Toiset taivaat ja Varhaiset varjot puolestaan erottuvat hyvin WSOY:n FAN-sarjan jäseninä punaisilla selkämyksillään. Huhtikuun noita puolestaan ilmestyi Tampereen Science Fiction Seuran Portti-kirjojen sarjassa. Bradbury-käännöksissä pidettiin hieman taukoa, mutta sittemmin Vaskikirjat on jatkanut työtä – tosin sen julkaisuja ei pidettäne erikseen nimettynä sarjana.
Alun perin Ray Bradbury oli minulle itsestäänselvyys, sitten osa keräilykohdetta, ja lopulta – kuten hyvä on – häkellyttävä tarinankertoja.