Jemisin: Obeliskiportti

Mitä tarkoittaa, kun sanotaan että jossakin tarinassa käsitellään jotakin asiaa? Tätä mietin lukiessani Vesa Sisätön arviota N. K. Jemisinin ”Murtunut maailma” -trilogian toisesta osasta eli Obeliskiportista. Vesa kirjoittaa näin:

Romaani kysyy, missä kulkevat ihmisyyden rajat. Jos elää vuosituhansien ajan elämää, joka ei muistuta juuri millään tavalla tavanomaista inhimillistä kokemusta, voiko silti olla ihminen? Entä jos tuntee itsensä ihmiseksi, vaikka muut ovat toista mieltä?

Vesa Sisättö, Tähtivaeltajablogi

En missään nimessä väitä, etteikö romaanissa tätä kysyttäisi tai että Vesa olisi väärässä. Olen ehkä vain vuosien varrella itse ajautunut eri tekstilajien lukemisessa siihen, että suurimmasta osasta romaaneja minun on vähän vaikea sanoa, että ne käsittelisivä tai kysyisivät jotakin. Ehkä ne antavat lukijalle materiaalia, jonka varassa miettiä teemaa tai jopa esittää kysymys, mutta kuka tai mikä tällöin on varsinainen tekijä?

Saattaa olla, että nykyään lukemastani tekstistä määrällisesti suurin osa on tutkimusartikkeleita – tai opiskelijoiden tuottamia oppimistehtäviä, mutta ei mennä niihin. Tutkimusartikkeleissa tuodaan alussa varsin selvästi esille, mitä ne käsittelevät, ja tätä toistetaan viimeistään pohdinnassa monta kertaa. Niissä esitetään melko selkeästi aukikirjoitettuja tutkimuskysymyksiä ja niihin annetaan ainakin osittainen vastaus lopuksi.

Väitän, että useimmat fiktiiviset tarinat eivät toimi näin. Ensimmäisessä luvussa ei kai koskaan selvästi linjata, mitä inhimillisesti tärkeää teemaa edessä olevassa teoksessa käsitellään ja millaisia kysymyksiä siinä aiotaan lukijalta ja maailmalta kysyä. Näitä ei kerrota – ne ilmenevät kerronnassa, jos ovat ilmetäkseen.

Ja kun ollaan rehellisiä, niin tuskinpa läheskään kaikissa tarinoissa ”käsitellään” jotain. Joskus – aika useinkin, luulen – tarina on vain tarina, joskaan tuossa vain-sanassa ei nyt ole mitään vähättelevää.

Itse Obeliskiportista:

Trilogian edellistä osaa eli Viidettä vuodenaikaa lukiessa mietin, jatkuuko maailman rakentaminen seuraavassakin osassa vai onko lukijan yhä pinnisteltävä tarkkaavaisena. Tietääkö lukija nyt toisen osan edetessä, mikä on maailman status quo ja mikä puolestaan on uutta ja yllättävää? Tarkkaavaisuutta vaaditaan yhä, sillä vaikka maailman peruspalikat onkin jo esitelty, ne muuttuvat ja syventyvät. Se on varmaan välttämätöntä tarinan etenemisen vuoksi: tässä osassa kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti kootaan armeijoita viimeisen osan lopputaisteluja varten. Käsitelläänkö samalla joitakin teemoja tai kysytäänkö kysymyksi? Mahdollisesti – mutta ei samalla tavalla kuin hiljattain lukemassani meta-analyysien systemaattisessa katsauksessa. Vastaako Obeliskiportti joihin ehkä esittämiinsä kysymyksiin? Onneksi ei – ainakaan samalla tavalla kuin tutkimusartikkelit pyrkivät vastaamaan.

Kategoria(t): tieteiskirjallisuus Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *