Kolmastoista runo: Hiihtoa ja tuotesijoittelua

Aiheutettuaan sekasortoa Pohjolassa Lemminkäinen vaatii naista, Kalevalan sankari kun on.

anna nyt, akka, piikojasi,
tuopa tänne tyttöjäsi,
paras parvesta minulle,
pisin piikajoukostasi!

Louhi ei vähästä hätkähdä. Täytyy muistaa, että hän on hiljattain lähettänyt matkoihinsa niin Väinämöisen kuin Ilmarisenkin, ja näillä sentään oli ansioluetteloissaan ainakin väitettyjä mainetekoja.

anna en sulle piikojani
enkä työnnä tyttöjäni,
en parasta, en pahinta,
en pisintä, en lyhintä

Louhi on saanut etenkin Ilmarisesta jotain irti – Sammon – ja aikoo ehkä vähän hyötyä Lemminkäisestäkin usuttamalla tätä hiihtämään hiiden hirven. Tai kenties kyse on enemmän huvista kuin hyödystä. Tähän retkeen tarvitaan kunnon varusteet, ja saammekin lukea, uskomatonta kyllä, tuotesijoittelua.

Siinä lieto Lemminkäinen
arvelee, ajattelevi,
mistäpä sivakat saisi,
kusta suksia sukusen.
Kävi Kaupin kartanohon,
päätyi Lyylikin pajahan:
”Oi on viisas vuojelainen,
kaunis Kauppi lappalainen!
Tee mulle sukeat sukset,
kalhut kaunoiset kaverra,
joilla hiihän Hiien hirven
Hiien peltojen periltä!”

Minä en voi ajatella kuin että Kaupin kartanon Lyylikki on tehnyt kaupallisen yhteistyösopimuksen jonkun runonlaulajan kanssa.

Runon loppupuoli onkin sitten sitä, että hiidet rakentavat hirven ja sitten Lemminkäinen sitä jahtaa – eikä saa kiinni! Pahinta on se, että hyvät suksetkin menevät pilalle.

Elköhön sinä ikänä
menkö toinen miehiämme
uhalla metsän ajohon,
Hiien hirven hiihäntähän,
kuin menin minä, poloinen!
Hävitin hyvät sivakat,
sauvan kaunihin kaotin,
kiihke’immän keihojani!”

Mutta eipä tämäkään ole kummoinen opetus, kun taitaa mies seuraavassa runossa lähteä heti uudestaan samaa hirveä tavoittamaan.

Kategoria(t): Kalevala Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *