Keltainen kirjasto #70: Tuhat kurkea

Voi olla, että joskus kaunokirjallisuutta lukee stereotyyppien kautta. Aasiassa – kuuluu yleinen käsitys – ihmissuhteiden nyanssit ja ylipäätään sosiaaliset suhteet saavat eri painoarvon kuin individualistisissa länsimaissa. Niin ”Aasia” kuin ”länsimaat” ovat karkeita yksinkertaistuksia, mutta huomaan lukeneeni Yasunari Kawabatan romaanin Tuhat kurkea tarinana siitä, kuinka ihmisten tarinat eivät koskaan voi olla vain heidän omiaan, vaan niille antavat lähtökohdan, suunnan ja osin sisällönkin muiden ihmisten parhaillaan elämät ja jo eletyt elämät.

Nuori mies Kikuju lienee teoksen nimellinen päähenkilö, mutta hän ei ole aktiivisin toimija. Siinä roolissa on teeseremoniaopettaja Chikako, Kikujun edesmenneen isän lyhytaikainen rakastajatar. Tämä aikoo saattaa Kikujun naimisiin oppilaansa Yukikon kanssa. Rouva Oota puolestaan on Kikujun isän pitkäaikainen rakastajatar, jonka vuoksi Kikujun isä aikoinaan hylkäsi Chikakon. Rouva Ootalla on tytär, Fumiko, joka Kikujun ja Yukikon tavoin joutuu elämään elämäänsä näiden vanhempien naisten ja jo kuolleen miehen yhteisten tarinoiden määrittämissä raameissa. Tämän romanttisen ja osin eroottisen draaman hahmottamisessa kolmio on riittämätön kuvio.

Henkilöiden keskinäiset kohtaamiset eivät ole koskaan vain heidän välisiään. Vuorovaikutuksessa ovat tavalla tai toisella mukana muiden menneet tarinat: Kikujun isän ja sekä Chikakon että rouva Ootan yhteisen historian vuoksi Kikujun elämäntarina jollakin tavalla kuuluu molemmille naisista. Kikuju ei voi toimia Yukikon tai Fumikon kanssa ilman, että heidän vanhempiensa tai opettajansa teot ovat läsnä. Tietenkään tulevakaan tarinansa ei voi olla Kikujun oma Chikakon järjestäessä avioliittoa ja valehdellessaan nuorten naisten teoista.

Suhteiden yhteenkietoutumista ja ihmisten tarinoiden erottamattomuutta korostaa teeseremoniakuvasto. Satoja vuosia vanhat rituaalit – ja astiat entisine tunnettuine tai oletettuine omistajineen – luovat jatkuvuutta paljon laajemmalle nykyhetkeen ja kauemmaksi menneisyyteen kuin näiden viiden ihmisen henkilöhistoriat. Jääkin vaikutelma, että niin monimutkainen kuin Yukikon ja tämän isän sekä Chikakon, rouva Ootan, Fumikon ja Yukikon yhteinen tarina onkin, se on vain osa paljon suurempaa toisistaan erottumattomien tarinoiden joukkoa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *