John F. Kennedyn murha on sikäli mielenkiintoinen tapaus, että se saattaa olla vaikuttanut lukemattomiin amerikkalaisiin hyvin perustavanlaatuisella tavalla, mutta samaan aikaan minulla ei ole siihen mitään henkilökohtaista suhdetta. Se on kuin vaikkapa kuulento.
Kennedyn murhasta esitettiin pian sen tapahtumiseen jälkeen ja myöhemminkin erilaisia näkemyksiä, selityksiä ja salaliittorakennelmia. Julkiset ja yksityiset keskustelut olivat varmaankin aivan toisenlaisia kuin nykyisellä sosiaalisen median aikakaudella. Joissakin piireissä on – kai – puhuttu nyttemmin, että World Trade Centerin torneja ei koskaan ollutkaan olemassa, vaan aivan kaikki oli lavastusta. Tokkopa on kuitenkaan sellaista epäilty, ettei John F. Kennedy -nimistä Yhdysvaltain presidenttiä olisi ollut olemassa.
En siis koskaan voi päästä siihen mielenmaisemaan, jossa Don DeLillon Vaaka-romaanin amerikkalaislukija on ollut teoksen ilmestyessä vuonna 1989. Kuinka lähellä mahdan olla nykypäivän amerikkalaislukijaa, jolle presidentin murha ei ole omaelämäkerrallista historiaa vaan historiankirjoista luettua tai dokumentista katsottua kaukaisempaa maailmaa?
Luin Vaakaa paikoin kuin historiallista romaania ja paikoin kuin jännityskertomusta. Suurin piirtein tiesin, mikä on täyttä fiktiota – kuten tiedusteluviranomaisten juonittelut – ja mikä kirjailijan vapaudella väritettyjä tositapahtumia – kuten Lee Harvey Oswaldin dialogit vaimonsa kanssa.
Kokonaisuudesta syntyi tarina ristiriitojen ja vainoharhojen täyttämästä ajasta: Yhdysvallat vastaan Neuvostoliitto tai oikeastaan koko sosialistinen tai kommunistinen maailmanjärjestys, Yhdysvallat monia kansalaisiaan vastaan, Neuvostoliitto omaa kansaansa ja amerikkalaisia loikkareita vastaan, Oswald vaimoaan vastaan, salaliittoa rakentavat tiedusteluviranomaiset yhtä aikaa liki kaikkia vastaan…
Vaikka Vaakaan pystyi suhtautumaan enimmäkseen fiktiona – yhtenä mahdollisena eli sisäisesti riittävän johdonmukaisena kuvauksena valikoiduista tapahtumista – täytyy myöntää, että lukukokemuksen intensiteetti kasvoi, kun itse murhan kuvaus lähestyi. Silloin ei voinut olla muistamatta, että jotain tällaista tapahtui oikeasti. Mutta muutoin Vaaka tuntui enemmän tarinalta vainoharhaisesta aikakaudesta ja epäluottamuksessta kuin näistä tietyistä historiallisista henkilöistä ja tapahtumista.