Richard Fordin ensimmäinen teos Keltaisessa kirjastossa eli pienoisromaani Roihu on todella intensiivinen tarina. Sittemmin sarjassa ilmestyi Fordin novellikokoelma Rock Springs ja mietin, kuinka kiihkeän kokonaisuuden äärellä nyt ollaan.
Kymmenen novellin kokoelma on kuitenkin todella vähäeleinen. Jokaisessa on tarina – ne eivät ole vain tunnelmointia. Asiat kuitenkin tapahtuvat todella vähäeleisesti eikä kaikkian elämät muuttavia dramaattisia käänteitä oikeastaan ole. Ainakin päällisin puolin henkilöiden arki enimmäkseen jatkaa kulkuaan samalla tavalla kuin ennenkin.
Fordin novellien hahmot ovat usein tulossa jostain ja menossa jonnekin. Heidän tarinansa ovat siis kesken. Usein ne myös jäävät kesken – ainakin lukijan näkökulmasta – kun he taas lähtevät jonnekin, jos ylipäätään edes kunnolla pysähtyivät lukijan eteen.
On hyvin mielenkiintoista lukea näitä tarinoita Roihun intensiteetti mielessäni. En erityisesti kaipaa sitä eikä erilainen kiihkeys tee Rock Springsin tarinoista mitenkään Roihua huonompia – erilaisia vain – mutta ensivaikutelmaa on vaikea karkoittaa mielestään. Vaikka kokoelman henkilöt ovat vähän eksyksissä vähäeleisiin tarinoihin saapuessaan, heillä on jokin tulevaisuus, kun he jatkavat matkaansa lukijan ohi. He eivät kuitenkaan tule ja lähde roihuten, vaan käyvät näyttämöllä ja poistuvat hämärään.