Günter Grass, Avarammille aloille, ja yli 600 sivua. Olen joskus kirjoittanut pitkistä kirjoista. Oikeuttaako romaanin tarina sivumääränsä?
Toisaalta: kuka minä olen arvioimaan, mitä kukaan saa kirjoittaa?
Vakavasti: Avarammille aloille sisältää yhden ilmitarinan lähetistä, harrastelijatutkijasta ja -kirjailijasta, jota kutsutaan Fontyksi, ja hänen ”yötäpäiväävarjostaan” Tallhoferista yhdistyvässä Saksassa. Kummallakin on historiansa ja nykyhetkensä käänteet – ja jotain tulevaisuudessakin. Kumpaakin tietenkin askarruttavat Saksan tulevat käänteet ja sen historia – kummallakin miehellä on tarinansa ja se on sidoksissa Saksan tarinaan.
Mutta: Aavistelen, että ilmitarinan rinnalla menee toinen, symbolisempi tarina. Tässä tarinassa lienee kyse nimenomaan Saksan historiasta, nykypäivästä ja tulevaisuudesta. Ilmeisesti Tallhofer on parisataavuotias ja kotoisin jostakin muusta romaanista.
Taustalla kulkevan symbolisen tarinan seuraaminen on minulle mahdotonta. Mitä tarkoittaa se, että Fontylla oli toisen maailmansodan aikaan Ranskassa romanssi, jonka seurauksista yksi, eli aikaisemmin tuntematon lapsenlapsi ilmestyy elämään? Mitä tarkoittaa se, että juuri tämä Madeleine saa Fontyn sairausepisodin päättymään?
Luulen, että ymmärtääkseni tätä tarinaa paremmin, tarvitsisin liki sivu sivulta etenevän kommentaarin.
Tarinoissahan symboliikka voi esiintyä eri tavoin. Ajatellaan vaikkapa Grassin Kirjailijakokousta, jonka luin ennen kuin aloitin Keltaisen kirjaston urakkaa. En tajunnut siitä mitään. En nauttinut teoksesta lainkaan.
Sen sijaan Koiranvuosia oli mainio lukukertomus ”toden” ja ”fantasian” rajalla heiluessaan. Sama pätee aikaa moneen Grassin teokseen. Niissä symbolisempi taso on kuitenkin niin selkeästi pinnalla mutta ei läpitunkematon, että sen logiikkaan voi jotenkin kiinnittyä. Avarammille aloille jättää sen ainakin minulta piiloon: tiedän tai ainakin luulen, että se on siellä, mutta en saa siitä kiinni.
Lopuksi: olenko edes lukenut tätä tarinaa, kun ainakaan puolta siitä en osannut lukea?