György Konrádin Kivikello on jatkoa tai rinnakkaisteos Keltaisessa kirjastossa aikaisemmin julkaistulle romaanille Pidot puutarhassa. Kirjoitin siitä seuraavaa:
Pidot puutarhassa pitäisi lukea uudestaan ja eri tyylillä – tarkemmin. Sitä en kuitenkaan tiedä, muuttuisiko kokemus tarinasta paljonkaan. Kyse on vahvoista tunteita, pakottavista tapahtumista – jossain määrin ehkä siitä, että asioissa ei aina ole järkeä. Tapahtumilla on syynsä, mutta ei aina mielekkyyttä. Se pätee toiseen maailmansotaan ja sen jälkeisiin diktatuureihin.
Kivikello on tyyliltään yllättävän erilainen, vaikka – väitän – miljöö ja teemat ovat samankaltaisia. Se ei kuitenkaan etene leikkauksin vahvasta mielikuvasta toiseen, vaan enimmäkseen melko seesteisenä muisteluna.
Itse asiassa mietin yli teoksen puolivälin, onko Kivikellon tarina tapahtunut jo, eli kerrotaanko siinä hahmojen muisteluita heidän tarinansisäisen nykyhetkensä olevan enimmäkseen pysähdyksissä. Nykyhetki ikään kuin odottaa sitä, että muistelut saavuttavat sen, eikä kunnolla etene sitä ennen.
Se on hieman eri asia kuin esimerkiksi Irvingin romaanien päähenkilön elämän taustoitus hänen isovanhemmistaan lähtien tai tarinan kerronta imperfektissä. Lukija odottaa, mitä tapahtuu sitten, kun muistot saavuttavat nykyhetken ja tulevaisuus alkaa muotoutua.
Kivikellossa tulevaisuus käynnistyy, kun päähenkilö vahingossa aiheuttaa entisen ystävänsä kuoleman. Silloin maailma alkaa edetä mutta muuttuu samalla vanhojen enimmäkseen maltillisesta mutta välillä emotionaalisestakin muistelusta kuin kovaääniseksi ja dramaattiseksi näytelmäksi.
Tulevaisuus ei siis pelkästään käynnisty vaan tarina tuntuu vaihtavan tyylilajia samalla. Se korostaa muutakin tarinan kaksinaisuutta. Tapahtumat, etenkin muistot, ovat vahvasti kiinni Itä-Euroopan historiassa, mutta tarinan nykyisyys ja tulevaisuus tapahtuvat Kandorin kuvitteellisessa kaupungissa. Kaupunki onkin kuin näyttämö, joka on rakennettu juuri näille tapahtumille, jotka kumpuavat maanosan ja tarinan henkilöiden historiasta.
Olen tyytyväinen, että luin Kivikellon melko nopeassa tahdissa toisin kuin edeltäjänsä.