Tällä hyllypätkällä on vain kolme kirjaa. Se johtuu käytännöstäni välttää yhden kirjailijan rivin katkaisemista kesken hyllyn. Seuraava kirjailija näiden jälkeen on puolison kokoelmassa runsaasti suomennettu Sandra Brown, joka vie aivan oman hyllyvälinsä.
Tässä kuvassa näkyy muutama muukin kirja, mutta esittelyvuorossa olevalla pätkällä niitä on vain kolme: David Brinin Tähtisumu täyttyy, John Brosnanin Taivaan valtiaat ja Fredric Brownin Marsilaiset, menkää kotiin.
Olen lukenut niistä yhden – viimeksi mainitun – eikä siitä oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Kaksi muuta ovat olleet paljon useammin mielessä. Olen luultavasti kirjahyllyäni järjestellessä tai ihan vain sen ohi kävellessä pohtinut Brinin ja Brosnanin teoksia enemmän kuin tämän Brownin.
Tähtisumu täyttyy ja Taivaan valtiaat ovat merkintöjeni mukaan kahden Robert A. Heinleinin teoksen lisäksi Kirjayhtymän tieteiskirjallisuussarjan ainoat jäsenet, joita en ole lukenut. Lähtökohtaisesti nämä Heinleinin teokset eivät häneltä lukemieni perusteella kiinnosta: olen melko varma, että rajallista elämäänsä voi käyttää paremminkin kuin niiden kanssa. Mutta miksi Brin ja Brosnan jäävät minulta paneutumatta vaikka eivät huomiotta?
Kumpikaan kirjoittaja ei onnistunut keräämään Suomessa mainittavaa suosiota. Heitä ei ole rummutettu samalla tavalla kuin vaikkapa Philik K. Dickiä. Ymmärtääkseni nämä kaksi ovat heidän ainoat suomennetut romaaninsa. On hyvin todennäköistä, että mikäli suomennoksia olisi enemmän, olisin lukenut heiltä jotain. Eräänä vuonna nimittäin kävin kirjahyllyäni läpi sillä ajatuksella, että luin jokaiselta kirjailijalta, jolta oli lukematta ainakin kaksi teosta, vähintään yhden.
David Brin tai John Brosnan eivät myöskään ole ole lajityypissään niin suuria tekijöitä, että heidän työnsä kiinnostaisivat maineen vuoksi käännösten puutteesta huolimatta. Suurnimistä tulee mieleen ainakin Charles Stross, jonka lukemisen aloittamista ei kääntämättömyys haitannut.
Mutta jos ollaan rehellisiä, Tähtisumu ja Taivaan valtiaat ovat lukulistallani kaukana kärjestä erään ehkä vähän hölmön syyn vuoksi. Kumpikin nimittäin on jokseenkin pitkä, ja jos kirja ei minua lähtökohtaisesti kiinnosta, pituus taitaa jollakin kertoimella pudottaaa todennäköisyyttä tarttua siihen.
Nämä jäävät siis yhä odottamaan kiinnostuksen kasvua.