Luin taannoin Vaskikirjojen julkaiseman Ray Bradburyn novellikokoelman Ukkosen jyrähdys ja muita tarinoita. Kirjoitin kuitenkin merkinnän vain niminovellista, koska siihen sai jonkinlaisen kulttuurisen osmoosin tulokulman. Moni muukin novelli olisi oman merkintänsä arvoinen. Joissakin novelleissa on jopa lauseita, jotka ansaitsisivat oman blogikirjoituksen.
Tällainen on ”Huomispäivän lapsen” aloitus.
Hän ei halunnut olla pienen sinisen pyramidin isä.
Odottipa lukija novellin nimen perusteella mitä tahansa, avauslause ei vahvista eikä kumoa noita odotuksia. Lopulta novelli on jopa melko koskettava tarina vanhemmuudesta, sitoutumisesta ja uhrautumisesta.
Entäpä ”Sinisen pullon” avaus?
Aurinkokellot olivat murentuneet valkoisiksi pikkukiviksi.
Lukija valmistautuu lauseen luettuaan tarinaan ajasta, joka on kaukana hänen omastaan. Mielikuvassa on helposti mukana myös autius ja yksinäisyys – miksi aurinkokellotkin muutoin olisivat murentuneet? Kaupunkien ”hiljaisuuden holveissa aika säilyi varastoituneena”, todetaan vielä ensimmäisen kappaleen lopuksi.
Yhden tarinan siis kertoo jo novellin alku.
Otetaan muutama esimerkki toisesta Vaskikirjojen Bradbury-kokoelmasta Tulta ja jäätä. Ensimmäinen on novellista ”Rangaistus ilman rikosta”, jonka nimikin herättää kysymyksiä.
”Haluatte siis tappaa vaimonne”, tumma mies tiskin takana kysyi.
Aloitus kehystää tapahtumat heti muuksi kuin poliiskuulusteluksi. Onko se siis… asiakaspalvelutilanne? Aloitus ei kerro ihan kokonaista tarinaa, mutta imaisee siihen mukaan.
Kuinka alkaa ”Hienoista ärtymystä”?
Muuten aivan tavallisena toukokuisena iltana, viikkoa ennen 29-vuotispäiväänsä, Jonathan Hughes tapasi kohtalonsa, joka oli tullut junaan jostakin toisesta ajasta, toisesta vuodesta, toisesta elämästä.
Tämä voi olla ihan maalailevaa runoutta, tai sitten kyse on aikamatkaajasta tai toisista ulottuvuuksista. Vain eteenpäin lukeminen voi – kenties – paljastaa, mistä on kysymys.
Aina alkulause ei ole tarinan tärkein, mutta joskus se kertoo todella paljon.
(Kaikki lainatut lauseet on suomentanut Hanni Salovaara.)