Jos noudattaisin maneereitani, aloittaisin näin: ”Günter Grassin Minun vuosisatani on tarina 1900-luvusta.”
En kuitenkaan aloita niin, koska lause ei mielestäni pidä paikkaansa. Tekee mieleni väittää, että Minun vuosisatani ei ole tarina ensinkään.
Teos koostuu sadasta luvusta – tavallaan – yhdestä jokaiselle vuodelle alkaen vuodessa 1900. Ne ovat lukuja vain tavallaan, koska ajattelen lukuja romaanissa saman tarinan osina. Tässä kokoelmassa ei ole yhtenäistä juonta, ellei koko 1900-luku ajattele yhtenä tarinana, mutta silloin tarina ymmärretään varsin väljästi. Tarinahan ei ole vain tapahtumien kokoelma.
Ovatko Minun vuosisatani luvut sitten omia tarinoitaan, eli onko teos enemmän novellikokoelma kuin romaani? Luvut eivät ole kokonaisia tarinoita, vaan ne ovat oikeastaan palasia mahdollisista tarinoista. Harvoin niissä on alkua, keskikohtaa ja loppua.
Välillä – etenkin loppua kohti – fragmenttien keskushenkilönä on Grass itse, ja joskus palasten välillä on jatkuvuutta. Joidenkin vuosien tapahtumat on muita selvemmin etäännytetty vuosistaan kertomalla niistä myöhemmistä vuosikymmenistä käsin. Ensimmäisen maailmansodan vuodet ovat tällaisia.
Kokonaisuudesta muodostuu melko sirpalainen. Voi toki olla, sirpaleisuus on jokseenkin todellisuutta vastaava kuvaus 1900-luvusta.
Minun vuosisatani ei siis ole tarina 1900-luvusta eikä oikeastaan myöskään tarinoita 1900-luvusta. Silti se voi olla omista lähtökohdistaan mielenkiintoinen kuvausta joistakin asioista, jotka 1900-luvun muodostivat.