Vuosi 2024 oli blogin yhdeksäs vuosi. Häkellyttävää. En tiedä, onko häkellyttävämpää se, että blogi selvisi ensimmäisestä parista vuodesta – luulisi että tämän jälkeen alkuinnostus useimmiten on käytetty – vai että tasaista tahtia on menty jo yhdeksän vuotta. Tämä kirjoitus on siis 463. merkintä.
Kuinka kauan vielä kestää, ennen kuin saavutan Keltaisen kirjaston lukemisessa juuri ilmestyvät teokset?
Tätä kirjoittaessa olen lukenut teoksen 323 ja tämän ilmestyessä varmaankin pari lisää. Oletetaan, että vuoden merkinnöistä kaksi kolmasosaa koskee jotakin Keltaisen kirjaston teosta. Se tarkoittaa noin kolmeakymmentä keltaista kirjaa vuodessa. Tätä kirjoittaessa niitä on ilmestynyt 561, mikäli kirjakauppanettisivun kätköistä löytyvä listaus on ajantasainen.
(Sivuhuomio: Ei varmistakaan minun murheeni ansiosta mutta yhtä kaikki Tammi pitää taas yllä Keltaisen kirjaston listauksta. Vanha nettiosoite ohjaa kirjakaupan Keltaisen kirjaston osioon. Hyvä näinkin.)
Jos jatkan teoksesta 323 ja oleteaan, että en ole lukenut merkittävää määrää tulevia osia ennakkoon, numero 561 on luettu noin kahdeksan vuoden kuluttua eli loppuvuodesta 2033. Ei ole mitään syytä olettaa, etteikö Keltainen kirjasto jatkaisi ilmestymistä noina vuosina. Olettamalla kymmenen kirjan vuositahdin saadaan siis 80 kirjaa lisää luettavaksi matkalla tuoreimpaan. Jos näitä lukee saman noin 30 vuodessa, luku-urakka on reaaliajassa joskus 2036.
Niin kauas on toki vaikea ennakoida, mutta jatkui urakkani sinne saakka tai ei, sillä ei ole kovin suurta merkitystä Kaikkeahan voi matkan varrella sattua, enkä voi olla huomaamatta, että tuonne mennessä ehtii tulla täyteen 50 ikävuotta. Voiko siinä olla liikaa Keltaista kirjastoa muun lukemisen kustannuksella?
Syystä tai toisesta vuosi 2025 ei ollut blogin helpoimpia. Julkaisutahti säilyi, mutta säilyikö luku- ja kirjoittamistahti? Osa merkinnöistä oli tunteja tai pari päivää myöhässä, ja välillä joutui ammentamaan myös hätävarastoista, kun suunniteltu tahti, jossa kahta merkintää Keltaisesta kirjastosta seurasi Kirjahyllyllä -sarjan merkintä, ei aina toteutunutkaan. En tiedä, kuinka paljon se johtui muun elämän kiireistä ja kuinka paljon joistakin kovin pitkistä keltaisista kirjoista. Erään massiivisen teoksen blogimerkintä oli ilmestynyt toista kuukautta ennen kuin sain sen oikeasti luettua loppuun. Toisaalta loppukilometrit eivät muuttaneet vaikutelmiani.
Kohti vuotta 2026 ja blogin kymmenettä vuotta: suurin toiveeni on, että saisin vuonna 2026 luettua ja kirjoitettua vähän puskuria – huolestuminen perjantain iltakuuden lähestymisestä ei paranna lukukokemusta.