Viimeksi Jean Rouaudin äärellä arvelin olevani sukutrilogian päätösosassa. Enpä ollutkaan, sillä Lahjojanne varten on tarinan neljäs osa. Onkohan näitä lisääkin?
Lyhyessä romaanissa Lahjojanne varten keskiössä on vuorostaan kirjoittajan äiti.
Toisaalta hänen elämänsä keskiössä – tai kirjoittajan siitä laatiman tarinan keskiössä – on hänen miehensä eli kirjoittajan isän kuolema. Kärjistäen voisi sanoa, että keskushenkilö menetti miehensä ja piti sen jälkeen viimeiseen saakka kiinni kaupastaan. Onko kyse siitä, että kerrotussa tarinassa – omassaankin – tämä nainen on miehen kuoleman tarinan sivujuonne?
Tämä on tietenkin lukijan tulkinta kirjoittajan tulkinnasta.
Mietin jo sukutarinan alussa, onko siinä mitään minulle, täsmällisemmin: ”Saatan lukiessa miettiä, että miksi tämä on kirjoitettu, miksi minun tulisi tietää tällaisesta.” Nyt ajattelen, että Lahjojanne varten on ilmeisen tärkeä osa tarinaa ja ansaitsee siksi tulla kerrotuksi. Samalla täytyy myöntää, että alkuperäinen kysymykseni ei ole vieläkään hävinnyt minnekään.
Miksi tämä sukutarina on ylipäätään kerrottu? Kertooko tämä jotakin erityistä ranskalaisille? Onko tärkein anti sen runollisessa ja tavallaan junnaavassa kerronnassa? Eivät kai nämä elämänkohtalot ole kiinnostavia vain niiden oletetun todenkaltaisuuden vuoksi?