Kuinka paljon tällä hyllyllä on tarinoita? Volter Kilven Alastalon salissa -romaanissa tapahtuu kai tuskin mitään. Rudyard Kiplingin Pedon merkki ja muita kauhuja on toki täynnä novelleja. Mutta mitä ovat S. Albert Kivisen Merkilliset kirjoitukset? No, sen nimi on osuva. Gérard Kleinin Sodan valtiaat on romaani, jossa eittämättä tapahtuu asioita. Jäinen vaeltaja kokoaa samoihin kansiin varhaisia suomalaisia tieteiskertomuksia, ja Aleksis Kourosin Harmattan, Kulkija ja Unisieppari on omanlaisensa tunnelmallinen kertomus.
Entä Leena Krohnin hyllyyni valikoitunut tuotanto? Tainaronin alaotsikko on ”Postia toisessta kaupungista”. Matemaattisia olioita tai jaettuja unia kuvataan esseenovellien kokoelmaksi. Pereat Mundus on saanut alaotsikokseen ”Romaani, eräänlainen”. Mitä puut tekevät elokuussa sisältää filosofisia pienoiskertomuksia. Mehiläispaviljongin mehiläispaviljonki on ”kertomusten talo”, jonka asukkaat ovat ”vaihtuvan todellisuuden kerhon” jäseniä. Onkohan Leena Krohn tarinoiden lajityyppi itsessään?
Ja onhan täällä myös Ellen Kushnerin Thomas Riiminiekka, kansantarinaan perustuva lyhyt fantasiaromaani.
Ehkäpä tästä hahmottuukin jokin yhtäläisyys. Hylly on enimmäkseen pienten omalaatuisten tarinoiden hylly.