Jatkan edellisen Stross-pohdinnan virittämillä James Bond -linjoilla. Ymmärtääkseni Ian Flemingin ja John Gardnerin Bond-jatkumossa käytettiin enemmän tai vähemmän kelluvaa aikajanaa. 1960-luvun tarinat olivat siis edelleen tapahtuneet vaikka elettiin esimerkiksi 1980-lukua, mutta yksityiskohtia tarpeen mukaan hämärrettiin, sillä James Bond ei itse vanhentunut samaa tahtia kuin aika kuki lukijoiden maailmassa.
Bondin ympärillä maailma kuitenkin muuttui vaikka Bond ei itse juuri muuttunut. On kuitenkin huomioitava se, miksi tarinoiden maailma muuttui: tarinoiden sisäiset syyt eivät vaikuttaneet siihen juurikaan. Jatkumoa ei oikeasti juuri ollut, vaikka jokaisen romaanin tarina oli osa pidempää kokonaisuutta.
Koska tämä merkintä käsittelee taas romaania, jossa jännityskirjallisuus yhdistyy kosmiseen kauhuun, on aika ottaa esille H.P. Lovecraft. Totesin jo viimeksi, että hänenkään tarinoissaan ei ole varsinaista jatkumoa. Ne toki viittaavat toisiinsa, mutta ne eivät voi oikein omalla sisäisellä logiikallakaan tarkasteltuna muodostaa yhtenäistä ja uskottavaa kokonaisuutta. Ristiriidat on helppo selittää pois mieleltään järkkyneiden kertojien puutteellisten tietojen avulla, mutta kokonaisuutena maailma puolillaan kultteja, synkkiä salaisuuksia ja vain vaivoin torjuttuja suurten muinaisten heräämisiä ei oikein kanna.
Lovecraftin Cthulhu-mytologian kertomuksia on vaikea lukea monta peräkkäin. Ne ovat usein sama tarina erilaisilla konsonanttiyhdistelmähirviöillä. Siksi voisin kuvitella – pakko kuvitella kun en ole lukenut – että August Derlethin yritys systematisoida mytologia ja kirjoittaa se selkeästi jatkumoon olisi erityisen mielenkiinnoton projekti. Ehkä sitä täytyy kuitenkin joskus avoimin mielin tarkastella.
Charles Stross kirjoittaa Laundry-sarjassaan jännityskirjallisuuden lajityypissä kosmista kauhua. Hän pyrkii tarjoamaan hyvin systemaattisen, sisäisesti johdonmukaisen maailman ja etenevän jatkumon. Yllä olevien seikkojen valossa yrityksen ei pitäisi mitenkään toimia. Se kuitenkin toimii ja tarina etenee ilman että maailma hajoaa liitoksistaan vaikka yleisten kosmisten kauhujen lisäksi sarjaan on tuotu vastineet syvinkäisille, vampyyreille ja haltioille. Tarinan sisäinen johdonmukaisuus kestää sen, koska eri olennot on selitetty osin yhteisillä tekijöillä, jotka kuuluvat olennaisesti fiktiivisen maailman rakenteisiin. Näinhän ei käy esimerkiksi Justina Robsonin Kvanttipainovoima-sarjassa, mikä tekee siitä tosi mielenkiinnotonta luettavaa.
Laundry-tarinoiden kantavuuden kannalta kuitenkin vähintään yhtä tärkeää on se, mitä James Bond-romaaneissa ei tapahtunut. Kyse on siis maailman muuttumisesta tarinoiden sisäisistä syistä. Siinä missä Bond kykenee estämään jokaisen katastrofin niin, että seuraavan tarinan alkaessa hänen maailmansa on likimain sama kuin aikalaisen lukijan maailma, Strossin tarinoissa näin ei enää käykään.
Laundry-sarjan neljä ensimmäistä romaania kuvasivat enimmäkseen salaista sotaa kosmisia kauhuja tai niiden palvojia vastaan eivätkä tässä mielessä välttämättä poikenneet paljon Derlethin ja Bond-tarinoiden tieltä. Sittemmin muutoksesta – ja luultavasti aidosta muutoksesta eikä vain sen illuusiosta – on tullut olennainen osa sarjaa. Vampyyrit eivät välittömästi muuttaneet paljon, mutta julkinen supersankaritoiminta ja sittemmin haltioiden invaasio eivät mitenkään uskottavasti voineet enää jäädä salaisen viraston salaisiksi taisteluiksi. Niinpä Delirium brief -romaanin maailma ei ole enää sama kuin Atrocity archives -romaanin alussa.
Lisäksi Delirium brief keikauttaa miljöötä niin, että koko agenttijärjestön rooli muuttuu – järjestöhän julkistetaan ja lakkautetaan. Tässä on kyse ehkä enemmän muutoksen illuusiosta, koska agentit ovat ennenkin joutuneet kamppailemaan niin ulkoisia kuin sisäisiäkin uhkia vastaan. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Stross onnistuisi toistaiseksi välttämään Bond-tarinoiden ja kosmisen kauhun maneerit, jotka ovat tehneet lajityyppien kertomukset itselleni vähemmän kiinnostaviksi. Tähän on tarvittu hahmojen muuttumista sekä vaihtumista ja maailman muuttumista tarinoiden sisäisistä syistä eikä vain kelluvan aikajanan takia.