Toni Morrisonin romaanissa Jazz Trace on tappanut rakastajattarensa Dorcasin ja miehen vaimo Violet on häiriköinyt tämän hautajaisissa. Näin on tapahtunut, mutta vaikka toisin voisi luulla, tarina ei erityisesti kietoudu näiden dramaattisten tapahtumien ympärille.
Nämä tosiasiat ovat taustalla, kun sukujen historiat ja ihmisten nykyiset ihmissuhteet luovat varsinaisen tarinan. Kokonaisuudessa 1800-luvun sukutarinan kohtaukset ovat samalla tavalla merkityksellisiä kuin se, mitä tapahtuu henkilöille ja henkilöiden välillä 1920-luvulla.
Tavallaan kaikki on jo tapahtunut, mutta jotain tapahtuu silti koko ajan. Muistoissa, vuorovaikutuksessa ja aikeissa kytee jatkuvasti yhtä ja toista. Vaikka tarinan henkilöt ovat osin joutuneet tilanteisiin tahtomattaan eivätkä aina toimi järkevästi, he eivät useinkaan kokonaan menetä toimijuuttaan. Silti he ova auttamatta kytköksissä nykytilanteeseen sekä historiaan.
Kirsin Book Clubin kirjoittaja Airi Vilhunen kuvaa Jazzia teokseksi, jossa on pääteema muunnelmineen sekä improvisaatiota ja sooloja, joista taas palataan soittamaan pääteemaa yhdessä. Näin varmaan onkin. Oma musiikillinen yleissivistykseni on sikäli vaatimatonta, etten kykene itse muotoilemaan kokemusta näin. On kuitenkin hyvin mielenkiintoista ajatella tarinaa musiikkikappaleena – tai musiikkikappaletta muutenkin kuin laululyriikkansa varassa etenevänä tarinana.