Juutalaiseen kontekstiin – mitä se sitten tarkoittakaan – sijoittuvat Keltaisen kirjaston kirjat tuntuvat usein olevan tarinoita paitsi nimetyistä päähenkilöistään niin myös koko kansasta ja sen tragediasta 1900-luvun Euroopassa. Kyse voi tietenkin olla minun tavastani lukea teoksia tuntemani historian ja tietämäni kulttuurin varassa. Niin tai näin, Amos Ozin Naisen ikävä tuntuu erilaiselta.
Naisen ikävä kiinnittyy yksilöön, Israelin tiedustelupalvelusta varhaiselle eläkkeelle jääneeseen leskimieheen, ja hänen lähiympäristöönsä. Leskeyden tragedia näyttäytyy tarinassa lähempämä ja paivampana kuin holokausti. Tässä ei tietenkään ole mitään väärää: ei jokaisen juutalaisesta ja juutalaisista kertoman tarinan tarvitse olla tarina tulossa olevasta, meneillään olevasta tai menneestä kansanmurhasta, eikä jokaista tarinaa tarvitse lukea sellaisen linssin läpi.
Tarinan päähenkilön elämä tavallaan pysähtyy romaanin alussa. Hänen vaimonsa on tapaturmaisesti kuollut, ja hän itse jää pois matkustamista ja ulkomailla oleskelua vaativasta työstään. Hän asettuu uuteen taloon aikuistuvan tyttärensä, anoppinsa ja äitinsä kanssa. Hän on ikään kuin itselleen uudessa maailmassa, jossa mikään ei kuitenkaan mene eteenpäin. Asioita tapahtuu, mutta hänen tarinansa on pysähdyksissä.
Asiat, jotka tapahtuvat, ovat kuitenkin sellaisia, joiden pitäisi viedä elämää eteenpäin. Tyttären kutsunnat lähestyvät ja seurusteluasioita ennakoidaan. Anoppi alkaa oireilla dementiaa. Päähenkilöllä on kevyt naissuhde.
Mutta oikeasti hänen elämänsä tarina ei etene. Se ei tarkoita, että kirja olisi huonosti kirjoitettu tai että sen tarina ei etenisi. Juuri näin sen pitää mennäkin, jotta haluttu tarinan saadaan kerrottua.
Päähenkilö tekee asioita, mutta toimiiko hän todella? Asioita tapahtuu, mutta ei välttämättä niin, että ne liittyisivät hänen haluihinsa tai toiveisiinsa.
Naisen ikävän lopussa tapahtuu yllättävänkin tuntuinen nytkähdys, kun päähenkilö onkin taas aktiivinen toimija, joka näkee merkitystä elämässään. Hän ei välttämättä toimi silmiinpistävästi eri tavalla kuin ennen, mutta näkee tekemisissään merkityksellisyyttä. Näin hänen tarinansa lähti taas liikkeelle – juuri kun kirjan tarina päättyi.