Avainsana-arkisto: Amos Oz

Keltainen kirjasto #266: Lupakirja

Pari viikkoa sitten Amos Ozin Naisen ikävä oli minusta enemmän kertomus yksilöstä kuin kokonaisesta kansasta tai kulttuurista. Isaac Bashevis Singerin Lupakirja puolestaan on sellainen tarina, jossa päähenkilöt voivat perustellusti ihmetellä, että ”onko rotumme syytä tää”. Lupakirja on täynnä yritystä ja … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #265: Naisen ikävä

Juutalaiseen kontekstiin – mitä se sitten tarkoittakaan – sijoittuvat Keltaisen kirjaston kirjat tuntuvat usein olevan tarinoita paitsi nimetyistä päähenkilöistään niin myös koko kansasta ja sen tragediasta 1900-luvun Euroopassa. Kyse voi tietenkin olla minun tavastani lukea teoksia tuntemani historian ja tietämäni … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #239: Musta laatikko

Harmittelin taannoin tyylin ja sisällön erillisyyttä José Saramagon teoksissa. Kyse on kai siitä, että hänen oma tyylinsä on erottuvuudessaan minua ärsyttävä. Joku muu saattaa pitää – ja varmasti pitääkin. Amos Ozin Musta laatikko onnistuu tyylin ja sisällön liitossa tavalla, johon … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #223: Täydellinen rauha

”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #207: Kuolemaan asti

Taannoin pähkäilin, kuinka kirjoittaa novellikokoelmasta. Pitäisikö keksiä läpileikkaava tarinallinen teema vai tiivistää erillisiä juonia? Amos Ozin kahden tarinan nide on tältä osin helppo. Molemmissa tarinoissa mennään kuolemaa kohti. Voin rehellisesti sanoa, etten kiinnittänyt teoksen nimeen huomiota ennen kuin suljin kannet … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #168: Pahanneuvon vuori

Lapsen mielikuvitus, jännitteinen geopoliittinen tilanne, pyhien kirjoitusten lupaukset ja kuolemansairaan miehen levottomat unet – niistä on Amos Ozin Pahanneuvon vuori tehty. Ne kaikki versovat tarinoita tai ovat tarinoista tehtyjä. Ozin kolmen toisiinsa liittyvän novellin kokoelma ei ole mikään tarinan tasoilla … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #143: Mieheni Mikael

Amos Ozin romaani Mieheni Mikael on yhtä aikaa Mikaelin ja hänen kertojana toimivansa vaimon tarina. Lukija saa tietää Mikaelista tämän vaimon kerronnan kautta – ja samalla tietenkin kertoja kertoo myös itsestään. Kerronta on minämuotoista, mutta päähenkilö Mikael on kuitenkin omine … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #136: Marsut

Ludvík Vaculíkin Marsuja lukiessa mietin, että Keltaisen kirjaston on vallannut realistisen kerronnan perinne. Tuntui, että pitkään aikaan en ollut saanut luettavakseni mitään erityisen fantasiamaisia elementtejä sisältävää tarinaa. Luuloni realismista oli kuitenkin harhaa: kirjalistaa silmäillessä kävi selväksi, että onhan Keltaisessa kirjastossa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #132: Ehkä jossain muualla

Romaani Ehkä jossain muualla on Amos Ozin debyytti Keltaisessa kirjastossa, ja ilmeisesti hänen esikoisromaaninsa muutenkin. Teoksen tarina ei oikein hahmotu – ainakaan alusta loppuun. Missä määrin se on tarina kibbutsilta, missä määrin kibbutsista, ja missä määrin juuri muutamasta kibbutsin ihmisestä? … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti