Avainsana-arkisto: José Saramago

Keltainen kirjasto #352: Täysikuu

Olen usein José Saramagoa lukiessani väittänyt, että erikoisen tyylin valinnan perusteluiden pitäisi kummuta tarinasta. Antonio Muñoz Molinan Täysikuu tuntuu aluksi – liki ensimmäisen pari sadan sivun ajan – siltä, että se kertoo tarinansa ja sen epätoivon ja surullisuuden uudelleen ja … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #347: Luola

Lukiessaan kirjoja, niin kuin romaaneja, joita niitäkin on monenlaisia, lukija varmasti kohtaa erilaisia tyylejä, joista osasta pitää paljon, osasta ei niinkään, ja sellaisia joihin suhtautuu vailla sen suurempaa intohimoa, mikä on ymmärrettävää, sillä ovathan useimpien kirjailijoiden tarinoilleen valitsemat tyylit varsin … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #327: Erään sukuromaanin loppu

Péter Nádas on uusi tuttavuus Keltaisessa kirjastossa. Hänen teoksensa Erään sukuromaanin loppu on ilmestynyt alun perin jo vuonna 1977, eli aivan tuoreesta maailmankirjallisuudesta ei sen suomeksi tullessa vuonna 2000 enää ollut kyse. Jostain syystä se kuitenkin tuntuu ihan modernilta hiljattain … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #325: Kaikkien nimet

Voinko lukea Saramagoa ärsyyntymättä ja turhautumatta? José Saramagon romaani Kaikkien nimet sisältää melko vähän dialogia, mikä tekee pitkistä kappaleistaan huolimatta siedettävämmän kuin monista muista Saramagon teoksista. Nyt kun olen jälleen kerran ilmaissut, että pidän Saramagon tyyliä rasittavana ja tarinan kannalta … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #313: Tulvan vuosi

Eduardo Mendozan Tulvan vuosi on vähäeleinen mutta samalla voimallinen tarina. Yhtäältä se kuvaa päähenkilönsä elämän lyhytaikaista mutta hyvin intensiivistä jaksoa ja toisaalta myös sitä, kuinka nämä ”tulvan vuoden” tapahtumat vaikuttivat hänen elämänsä tuleviin vuosikymmeniin ja suorastaan sen viimeisiin hetkiin. Tarina … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Kolmas satanen: Jo luettuja kirjoja

Katsotaan taas taaksepäin. Blogissani ei ole omia merkintöjä jokaiselle Keltaisen kirjaston kirjalle vaan vain niille, jotka luen tässä urakassa. En siis lue jo lukemiani uudelleen tai muistele niitä merkintöihin saakka. Muistelen kuitenkin nyt kirjoja 201–300, jotka olin lukenut ennen urakkaa. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Pitkät ja lyhyet romaanit

Kuten kerroin, olen sitä mieltä, että pitkien romaanien pitäisi olla erityisen hyviä. Vähimmäisvaatimus on se, että pitkät romaanit eivät olisi ainakaan huonoja. Keskinkertaiseen pitkään romaaniin käytetyllä vaivalla lukisi kuitenkin vaikka pari keskinkertaista maltillisemman mittaista romaania. Tuotoksen ja panoksen suhdetta täytyy … Lue loppuun →

Kategoriat: sekalaista | Avainsanoina , , , , , , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #273: Leviatan

Paul Auster ja hänen romaaninsa Leviatan tuntuvat paljon nykyaikaisemmilta kuin Keltainen kirjaston edellinen teos Kivinen lautta ja kirjailijansa José Saramago. Alkuteokset ovat kuitenkin ilmestyneet kahdeksan vuoden sisällä ja kummankin tapahtumat sijoittuvat niin sanottuun nykyaikaan. Leviatanin tarinan tapahtumat kuitenkin voisivat tulla … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #272: Kivinen lautta

Joskus tarinassa on kyse arvoituksellisen tapahtuman syiden selvittämisestä. Näin on vaikkapa dekkarissa. Joskus arvoituksellinen tapahtuma on vain yksi osa tarinaa – jonkinlainen alkusysäys, joka ei enää tapahtumisensa jälkeen ole kovin tärkeä. José Saramagon Kivisessä lautassa arvoituksellinen tapahtuma on jälkimmäistä lajia. … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #239: Musta laatikko

Harmittelin taannoin tyylin ja sisällön erillisyyttä José Saramagon teoksissa. Kyse on kai siitä, että hänen oma tyylinsä on erottuvuudessaan minua ärsyttävä. Joku muu saattaa pitää – ja varmasti pitääkin. Amos Ozin Musta laatikko onnistuu tyylin ja sisällön liitossa tavalla, johon … Lue loppuun →

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti