Keltainen kirjasto #143: Mieheni Mikael

Amos Ozin romaani Mieheni Mikael on yhtä aikaa Mikaelin ja hänen kertojana toimivansa vaimon tarina. Lukija saa tietää Mikaelista tämän vaimon kerronnan kautta – ja samalla tietenkin kertoja kertoo myös itsestään.

Kerronta on minämuotoista, mutta päähenkilö Mikael on kuitenkin omine ajatuksineen lopulta niin lukijan kuin kertojankin tavoittamattomissa. Kertoja ei ole kaikkitietävä, eikä Mikaelinkaan pitäisi olla, mutta hän saattaa joskus vaikuttaa siltä. Mikaelia ei tietenkään ole olemassa, ja hänestä muodostuu mielikuva hänen vaimonsa kautta, joka ei toki hänkään ole todellinen ihminen siinä mielessä kuin vaikkapa hänen lukijansa on.

Mikael toimii ulkomaailmassa, vaimo toimii omassa sisäisessä maailmassaan. Mikaelin tarina ikään kuin etenee, vaimo tuntuu monin paikoin vain reagoivan. Mutta mikä olisi vaikutelma, jos asetelma olisikin toisin ja minämuotoinen Mikael kertoisi vaimostaan? Miten toiminta, ajelehtiminen, tyytyminen ja sisäinen kiehunta silloin näyttäytyisivät? Sekin olisi Mikaelin ja hänen vaimonsa tarina, mutta taas erilainen.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *