Minä tutustuin Haruki Murakamin teoksiin vasta 1Q84:n myötä. Koska luin sen ennen Keltaisen kirjaston urakan aloittamista, siitä ei tule blogimerkintää. Teos oli kuitenkin mielenkiintoinen, tosin luultavasti vähän liian pitkä.
Suuri lammasseikkailu on Murakamin ensiesiintyminen Keltaisessa kirjastossa. Se on lyhyempi kuin 1Q84 ja ehkä sen vuoksi tuntuu kiinnostavalta suuremman osan kestostaan.
Vasta Suuren lammasseikkailun puolivälin jälkeen huomasin, että tarinan henkilöillä ei varsinaisesti ole nimiä. On Rotta, on Lammasprofessori, on päähenkilön naisystävä, on mustapukuinen mies, on autonkuljettaja, on Pomo. Tähän ei tarinassa erityisesti kiinnitetä huomiota – se vain on niin, vähän kuin sekin että Pomo antoi autonkuljettajalle Jumalan puhelinnumeron.
Hetken se kuitenkin tuntuu avaimelta koko tarinaan – sen hetken, kun autonkuljettaja pohtii hoitamansa kissan nimettömyyttä, mikä johtaa nimien miettimiseen yleisemmällä tasolla.
”Jos asemat olisivat vaihdettavissa keskenään, mitä se merkitsisi? Jos kaikki kansalliset rautatieasemat olisivat esimerkiksi tehdasvalmisteisia koottavia tyyppitaloja ja Shinjukun asema ja Tokion asema olisivat täysin korvattavissa toisillaan?
”Yksinkertaista. Jos se olisi Shinjukussa, se olisi Shinjukun asema, jos se olisi Tokiossa, se olisi Tokion asema.
”Nyt me emme siis puhu fyysisen esineen nimestä, vaan toiminnon nimestä. Tehtävästä. Eikö se ole tarkoitus?”
Kuljettaja vaikeni. Tällä kertaa hän ei vain pysynyt vaiti kovin kauan.
”Tiedättekö mitä mieltä minä olen?” kuljettaja sanoi. ”Minusta meidän pitäisi katsoa aihetta lämpimämmin.”
”Mitä te tarkoitatte?”
”Tarkoitan että kaupungeilla ja puistoilla ja kaduilla ja asemilla ja pallokentillä ja elokuvateattereilla on kaikilla nimi, eikö niin? Niille kaikille annetaan nimi korvaukseksi siitä että ne ovat kiinni maassa.
(suom. Leena Tamminen)
Suuri lammasseikkailu kertoo aluksi sellaisen lampaan etsimisestä, joka jollakin tavalla asettaa olemuksensa ihmiseen ja voi saattaa tämän suureen menestykseen. Sitten se kertoo jostakin muusta. Suuri lammasseikkailu on omalakinen juttunsa – minun ei tarvitse tietää, mistä sen tarina ”oikeasti” kertoo.