Antonio Tabucchin pienoisromaani Taivaanranta on siinä mielessä murhamysteeri, että siinä on tapahtunut murha, jonka tekijä ja motiivi ovat ainakin aluksi hämärän peitossa. No, ovat ne sitä myös tarinan lopussa, mutta ei Taivaanranta toisaalta alkunsa jälkeen ole varsinainen murhamysteeri. Murhamysteerihän yleensä keskittyy syylliseen ja vihjeisiin ja ratkaisu on ainakin periaatteessa olemassa.
Taivaanrannan mysteeri on kuitenkin ratkeamaton, sillä se on kirjan päähenkilö – ei siis syyllinen mihinkään, ellei sitten olemassaoloonsa, vaan arvoitus itsessään. Omaa arvoitustaan ei voi ratkaista, mutta henkilön täytyy toimia maailmassa jonkin arvoituksen ratkaistakseen. Niinpä hän kiinnittyy ruumishuoneelle tuotuun ilmeisesti murhattuun tuntemattomaan mieheen.
Näin tarinassa tunnelmasta tulee näennäistä murhamysteeriä tärkeämpi. Tälle lukijalle Taivaanrannasta tuli kertomus syvenevästä tunnelmasta, jonka jännitteen ei välttämättä ole tarkoitustakaan raueta lopullisesti. Jotkut ovat lukeneet tämän pienoisromaaninkin kaksikin kertaa, mutta toisellakaan kerralla arvoitus ei ratkennut. Luulen, että mysteeri on sen luontoinen, ettei sen tarvitsekaan ratketa. Keskeistä on eläminen siinä.