Tästä rivistä kolme huomiota: yksi on Greg Bearin Darwinin radiosta, toinen Stefano Bennin Baolista ja kolmas Alfred Besterin Murskatusta miehestä.
Darwinin radiosta on jotakuinkin tarina. Greg Bear oli vakiinnuttanut asemansa tieteiskirjailijana jo 1980-luvulla, ja varsin keskeinen teos onkin hyllyllä ensimmäisenä majaileva Veren musiikkia. Se ilmestyi suomeksi vuonna 1987 ja käynnisti Bear-käännösten sarjan, jonka silloinen viimeinen osa Päät ilmestyi 1992. Jos Tähtien sota -romaani Kulkuriplaneetta jätetään laskuista, seuraava käännös oli vasta vuonna 2001 ilmestynyt ja alkukielellä vuonna 1999 tullut Darwinin radio. Olin vuosina 1999 ja 2000 huomannut, että Bearista kohistiin taas, ja nimenomaan Darwinin radion vuoksi. Valittelin suomalaisen kustannusmaailman takapajuisuutta, kun Bearin kiitelty ja palkittu teos vaikutti jäävän vaille huomiota. Ostin oman alkukielisen Darwin’s Radio -pokkarini Joensuun Fantasiapeleistä – ainakin näin muistan. Se on sittemmin pantu kierrätykseen jonkin muuton yhteydessä käännöksen ilmestymisen jälkeen. Luultavasti en ole lukenut käännöstä, mutta englanninkielisen pokkarin luin. Tässä melkein-tarinassani ei kuitenkaan ole erityistä huipennusta. Odotuksistani huolimatta tai niiden vuoksi Darwin’s Radio ei ollut mitenkään valloittava lukukokemus. Käännöksen ilmestyminen parin vuoden kuluttua ei siten ollutkaan juhlan paikka.
Baolista ei ole mitään erityistä tarinaa, mutta kuitenkin kommentti tarinasta. Pienoisromaani sinkoilee melkein mutta ei aivan käsittämättömällä tavalla omalakisessa mutta siinä riittävän johdonmukaisessa maailmassaan ja lopulta vihjaa sellaista, ettei päähenkilöä ollutkaan oikeasti olemassa. On tietenkin aivan mahtava pohdinnan kohde, mitä tarkoittaa se, että tarinan henkilö on tarinassa oikeasti olemassa tai että hän ei olekaan. Fiktiollakin on asteensa jopa täysin kaunokirjallisissa teoksissa! Erästä ystävääni tämä lopun ”juonipaljastus” tai ontologinen huiputus häiritsi kovin. Ilmeisesti se tuntui vievän pohjan koko tarinalta. Minusta se kuitenkin oli koko tarinan tai maailman idea.
Murskatusta miehestä jäi mieleen yksi erityinen asia. Siinä murhaa aikova tarvitsee ikään kuin korvamadon suojautuakseen ajatustenlukijoilta. Se menee näin: ”Tiukkaa, sanoi tensori. Paine, pakokauhu, sodan pauhu täyttää maan.” Ensimmäinen lause – ”tiukkaa, sanoi tensori” -jäi käyttöön erilaisiin yhteyksiin, ja olisin muistanut koko litanian liki täysin tarkastamatta sitä kirjasta.