Keltainen kirjasto #103: Pirstaleita

Ayi Kwei Armahin romaani Pirstaleita oli taas sellainen, joka täytyi pyytää noutamaan kaupunginkirjaston varastosta. Hänen teoksiaan on käännetty vähän, eikä Pirstaleita ole ilmeisesti koskaan julkaistu uudelleen sitten vuoden 1971. Koska kirjailija ei ollut minulle muutenkaan tuttu, en tiennyt ollenkaan mitä odottaa.

Tarinoiden näkökulmasta Pirstaleita tarjoaa paljon. Keskeisin on ehkä jännite päähenkilön, opiskelemasta Ghanaan palaavan Baakon, tarinan ja hänen kotimaansa Ghanan tarinan välillä. Baako odottaa, että Ghanan tarina etenee parempaan ja toiveikkaampaan suuntaan samalla tavalla kuin hänen oma tarinansa on edennyt. Opiskelut Yhdysvalloissa ovat avanneet maailman ja tulevaisuuden hänelle. Baako odottaa myös sitä, että hänellä on työnsä kautta rooli Ghanan menestystarinan rakentamisessa.

Baako on hankkinut koulutuksen ja hänellä on tavoitteita – Ghana ei kuitenkaan ole muuttunut meritokratiaksi. Vauraus on lisääntynyt mutta tarina, jota Baako haluaisi edistää, on byrokratian, suhdeverkostojen ja nepotismin vankina. Häneltä odotetaan niiden hyödyntämistä hänen omaksi edukseen, ja tähän odotettuun tarinaan hän ei asetu. Perhe puolestaan odottaa, että ”maailmanmatkaaja” muiden tapaan toisi mukanaan auton ja – ymmärrettävästi – onnistuisi järjesteämään siskonsa synnyttämään parempaan sairaalaan.

Baakolta odotetun tarinan ja hänen itsensä haluaman tarinan välinen ristiriita ei voi ratketa, joten pirstaleiksi menee Baako. Hän on vain yksi ihminen siinä missä toisenlaiseen tarinaan häntä pakottaa kokonainen yhteisöjen ja virastojen järjestelmä. Kuitenkaan Armahin romaani ei mielestäni ole mikään sankariyksilön ylistys: pikemminkin se näyttää, kuinka erilaiset tarinat ovat välttämättä sidoksissa toisiinsa.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *