Keltainen kirjasto #123: Tunnustan eläneeni

Tunnustan eläneeni on runoilija Pablo Nerudan omaelämäkerta. Se on julkaistu Keltaisessa kirjastossa, ja osin kerrontatyylin vuoksi sitä voitaneen pitää kaunokirjallisuutena.

Mietin, kuinka suhtautuisin Pablo Nerudan tarinaan, jos se olisi fiktiivinen – siis samat tapahtumat, sama kerronta, mutta pääosassa henkilö jota ei todella ole ollut olemassa. Luultavasti pitäisin osin sujuvasti etenevää, osin sirpaleista tarinaa jotenkin hankalasti kerrottuna.

Päähenkilöön olisin hyvinkin saattanut suhtautua toisin. Ihaillessaan Neuvostoliittoa, Stalinia, Che Gueveraa ja Mao Zedongia kuvitteellinen henkilö jättäisi itsestään epämiellyttävän vaikutelman, mutta se olisi helppo etäistää ja arvella, että kenties tällä teemalla on jokin suurempi merkitys päähenkilön muutoksessa elämänsä myötä. Näin ei kuitenkaan ole, ja se että Neruda oikeana ja vaikutusvaltaisena ihmisenä tunnustaa tämän elämänsä loppuun saakka jatkuneen ihailunsa, muuttaa vaikutelman surumieliseksi.

Niin, ja tunnustaa hän ohimennen raiskauksenkin, mutta samalla tavalla kuin ”tunnustetaan” aamiainen vieraassa maassa – osana vähän vaihtelevampaa päivää.

Jos päähenkilö olisi ollut fiktiivinen, teos olisi kaunokirjallisuutena ollut kehnompi kerrontatyylin ansiosta. Koska päähenkilö oli todellinen, kaunokirjalliset puutteet oli helpompi antaa anteeksi, mutta oli harmillista millainen kirjoittaja teoksella oli.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *