Keltainen kirjasto #85: Kun tein kuolemaa

Monet tarinat päättyvät kuolemaan tai alkavat sellaisesta. William Faulknerin Kun tein kuolemaa ottaa tarinansa käynnistäjäksi ainakin näennäisesti Addie Bundrenin kuoleman odottamisesta. Perheenpää Anse ainakin puheissaan uskoo vaimonsa vielä toipuvan, mutta yksi pojista veistää jo ruumisarkkua.

Addien kuolema sysää sysää liikkeelle uusien alkujen ketjun – tai oikeastaan haarautuvan puun. Hänet on toiveensa mukaisesti haudattava kotikaupunkiinsa, joten perhe lähtee matkaan.

Faulknerin kerrontatekniikka on taas moninäkökulmainen. Jossain vaiheessa kertojaksi ehtii mukaan jopa edesmennyt Addie. Olipa kirjoittajan alkuperäinen tarkoitus mikä tahansa, niin tälle lukijalle hänen ratkaisunsa välittävät yhden keskeisen viestin: kaikki on oikeasti koko ajan kesken ja alkamassa eivätkä tarinat pääty.

Kaikki kertojat ovat omien tarinoidensa päähenkilöitä, eikä äidin tai puolison kuolema ei heille varsinaisesti ainutkertainen alku tai oman tarinan loppu. Vaikka lukija kutsutaan mukaan vasta kuolemaa odottaessa, jokainen on kesken ennen sitäkin. Matkalla myös käynnistyy asioita, jotka kantavat kauas Addien hautaamisen jälkeiseen aikaan.

Yksi tytöistä on raskaana ja kyselee rohdoskaupoista ”apua vaivaansa”. Vanhin poika katkaisee jalkansa jo toisen kerran. Ramman loppuelämä voi 1800-luvun lopulla olla karu. Yksi pojista viedään hullujenhuoneelle tämän poltettuaan ladon, jonka luona seurue yöpyi – syistä, jotka tarinan maailmassa olivat varmasti olemassa jo ennen kuin lukija pääsi sitä seuraamaan. Puolison hautaamisen jälkeen Anse julkistaa heti elämänsä uuden alun. Jollakin tavalla tarinan loppuosa alkaa joka hetki uudestaan.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *