Avainsana-arkisto: William Faulkner

Keltainen kirjasto #292: Nousee päivä, laskee päivä

Kun olin jonkin aikaa lukenut Isaac Bashevis Singerin Nousee päivä, laskee päivä -romaania, mietin että onpa Saul Bellowilla nyt erilainen ote kuin useimmissa aikaisemmissa romaaneissaan. Syy on tietenkin se, että se tosiaan on Isaac Bashevis Singerin romaani. En edelleenkään tutustu … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #208: Voittamattomat

Onko kirjailijan teosten kääntämisjärjestyksellä väliä? Ei varmaan, jos tarinat ovat aidosti itsenäisiä. Teemojen ei tarvitse olla toisistaan riippumattomia. Mutta William Faulknerin Voittamattomien äärellä minua häiritsee se, että tapahtumat ikään kuin tiedetään jo, kun on luettu alun perin myöhemmin ilmestynyt Snopes-trilogia … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #151: Kaikkein pyhin

William Faulknerin Kaikkein pyhin on aika eleetön ja synkkä kertomus ihmisistä, joiden tekojen seurauksilla ei ole juuri tekemistä sen kanssa, mihin teoilla pyrittiin. Se kuulostaa lohduttomalta: teet jotakin, mutta luultavasti se johtaa muuhun kuin haluamaasi. Miksi siis tehdä mitään? Osa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto 116: Kartano

Kylästä Kaupunkiin ja lopulta Kartanoon – Faulknerin tarina Snopesien suvusta saavuttaa vähintään välipäätöksen Keltaisessa kirjastossa. Romaani kertoo tarinaansa kahdella tavalla. Ensin se katsoo menneisyyteen eli periaatteessa jo kerrottuihin tai ainakin vihjattuihin tarinoihin: se syventää aikaisemmin lyhyesti kuvattua Mink Snopesin tarinaa … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #114: Miten sinua rakastinkaan

Urkupiste on musiikkitermi, jolla tarkoitetaan sävellyksessä ikään kuin muiden äänten alla menevää ja samana pysyvää säveltä. Esimerkiksi Straussin teoksessa Also sprach Zarathustra sellainen menee ensimmäisen osan taustalla. Se tuntuu jykevöittävän kaikkea, joka yltää kuulijan korviin. Äiti makaa siinä liikkumattomana. Keltaiset … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #112: Kaupunki

Kylän aloittama William Faulknerin trilogia jatkuu. Epäilen yhä, että kirjoitusajankohdan amerikkalainen lukija saa tästä irti paljon enemmän kuin minä. Aikaisemmassa osassa Snopesin suku asettui Jeffersoniin kuin jokin vaikeasti karkotettava tuholaiseläinten lauma. He eivät kuitenkaan sinällään tuhonneet uutta asuinsijaansa, vaikka heidän … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #110: Vuoren jyly

Yasunari Kawabatan romaani Vuoren jyly vaikuttaa olevan tarina aivan lähellä olevista lopuista. Sitä hämmentävämpää onkin, kun lukijalle annetun tarinan lopussa keskiössä onkin uusi orastava alku. Shingo, kuudenkymmenen vuoden ikäinen mies, kuulee vuoren jylyn. Vasta myöhemmin hän muistaa sellaisen ennakoineen isänsä … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #105: Kylä

Kun aloin lukea William Faulknerin romaania Kylä, minun täytyi tarkastaa olenko lukenut jo jotain siihen liittyvää. Olen melko varma, että aikaisempi kokoelma Karhu sisältää tarinan, josta Kylän tapahtumat jatkuvat. Kylä kertoo paitsi miljööstään niin myös Snopesin perheen ja suvun vaikutuksesta … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Ilon ja surun kirjastojen mennyt 2018 ja tuleva 2019

Vuoden 2017 lopussa pidin pienenä ihmeenä sitä, että blogi oli ilmestynyt alustaan lähtien säännöllisesti. Nyt täytyy onnistella itseään siitä, että myös toisena vuonna säännöllinen linja jatkui. Viimeinen Keltaista kirjastoa merkintä, jonka julkaisin vuonna 2018, oli William Faulknerin Ääni ja vimma … Lue loppuun

Kategoriat: ilmoitukset | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Keltainen kirjasto #97: Odessalaisia

Tarinan päähenkilö on yleensä helposti osoitettavissa. Joskus tarina on kirjoitettu niin, että keskushahmo onkin jotain muuta – esimerkiksi silta. Novellikokoelmissa päähenkilöys riippuu tietenkin siitä, mikä on kokoelman kantava idea. Hiljattain lukemassani Faulknerin Karhussa kokoamisperuste oli hiukan epäselvä, eikä sillä ollutkaan … Lue loppuun

Kategoriat: Keltainen kirjasto | Avainsanoina , , , , , , | Jätä kommentti