Kun olin jonkin aikaa lukenut Isaac Bashevis Singerin Nousee päivä, laskee päivä -romaania, mietin että onpa Saul Bellowilla nyt erilainen ote kuin useimmissa aikaisemmissa romaaneissaan.
Syy on tietenkin se, että se tosiaan on Isaac Bashevis Singerin romaani. En edelleenkään tutustu lukemiini kirjoihin etukäteen enkä näköjään katso kovin tarkkaan kirjoittajiakaan. Viimeksi näin vakava mielikuvien sekoittuminen tapahtui liki kaksisataa kirjaa sitten, kun aluksi mielsin John Steinbeckin Ystävyyden talon William Faulknerin teokseksi.
Kun huomasin, että Nousee päivä, laskee päivä -romaanin kirjoittaja on Singer, lukukokemus asettui tutumpiin uomiin. Se kuitenkin herättää kysymyksen: voiko Singer kertoa tässä tarinassa jotain sellaista, jota hän ei olisi olennaisilta osiltaan kertonut jo Moskatin suvussa?
Voi tietenkin olla, että luen tätä tarinaa – tai molempia tarinoita – liian vahvasti jonkinlaisina ”juutalaisen kansan” tarinana 1800- ja 1900-luvun Euroopassa. Silloin en voikaan erottaa Nousee päivä, laskee päivä -teosta kunnolla Moskatin suvusta. Ensin sekoittui kirjailija toiseen, tämän jälkeen oikean kirjailijan aikaisempi teos menee lomittain nyt lukemani kanssa. Kummankin tarinan erityispiirteet alkavat sekoittua ja teosten omaleimaisuus on uhattuna.
Vai voisivatko Moskatin suku ja Nousee päivä, laskee päivä yhdessä jälkimmäisen osansa Illan tullen, yön pimeten kanssa muodostaa yhden vielä suuremman kokonaisteoksen? Nämä tulisi ehkä lukea rinnakkain tai lyhyessä ajassa peräjälkeen eikä vuosien erolla teosten välissä. No, jälkimmäinen osa on numeroltaan 302 eli tulee luettavaksi jo muutaman kuukauden kuluttua. Katsotaan, kuinka tarina jatkuu – tai jatkaa sekoittumistaan toisiin.