Keltainen kirjasto #293: Nainen ja apina

En yleensä ennakkoon tutustu lukemiini kirjoihin, mutta saatan jälkikäteen hankkia niistä joitain tietoja. Voisi ajatella, että kirjalla on monta tarinaa – ainakin sen sisältämä tarina mutta myös sen kirjoittamisen historia sekä se, mitä tapahtui kirjan julkaisemisen jälkeen.

Yllätyin kovasti siitä, että ainakin Wikipedian mukaan Peter Høeg vetäytyi julkisuudesta sen jälkeen, kun nyt lukemani romaani Nainen ja apina ei saanut kovin innostunutta vastaanottoa. Ei oikein selviä, johtuiko vetäytyminen juuri tästä, mutta on totta että seuraavan romaanin ilmestymiseen meni kymmenen vuotta.

Yllätyin siksi, että Nainen ja apina oli mielestäni varsin mielenkiintoinen ja erikoinenkin lukukokemus – oikealla tavalla yllättävä ja sopivasti häiritsevä. En toki ole lukenut Lumen tajua tai tunne sen vastaanottoa – tiedän vain, että se on osa länsimaisen kirjallisuuden kaanonia – joten en tiedä tarkkaan kuinka suuri ero sen ja Naisen ja apinan julkaisemisen jälkeisillä tarinoilla on.

Mutta Naisen ja apinan sisältämään tarinaan: Hetken se vaikuttaa tarinalta eläimien salakuljetuksesta ja onnettomasta avioliitosta. Kerronta kuitenkin alkaa kuvata miljöötään Lontoota tuotantolaitoksena ja sekä ihmisten että eläinten habitaattina tavalla, joka etäistää tarinaa arkikokemuksesta ja tuo siihen häiritsevän lisätason. Se ei olekaan enää tarina alkoholisoituvasta ja jo sitä ennen ympäristöstään vieraantuneesta naisesta, vaan lukijan tarkastelukulma pakotetaan kauemmaksi järjestelmän tasolla. Vieraantuneisuus ei olekaan enää henkilökohtainen tragedia vaan luonnollinen seuraus siitä, kuinka järjestelmä toimii.

Ja yhtäkkiä tarinasta tulee tarina naisen ja aikaisemmin tuntemattoman älykkään apinalajin edustajan kumppanuudesta ja romanttisesta ja eroottisesta suhteesta. He elävät Lontoon katoilla mutta asettuvat rakenteilla olevaan eläintarhaan kuin yksityiseen Eedeniinsä. Sen taustalla on Lontoo tai koko maailman tuotantojärjestelmänä, ja kerronnan ansiosta nämä molemmat miljööt ovat jotenkin toismaailmaisia. Tarina tuntuu jonkin aikaa kertovan siitä, mitä tapahtuisi jos ihmiset ottaisivat tosissaan muiden eläinten aseman tuntevina olentoina.

Niin, ja lopulta ja yllättäen tästä tuleekin tarina ihmisten nykyisen maailman lopusta, kun käy ilmi, että nämä älykkäät apinat ovatkin soluttautuneet ainakin Englantiin monille vaikutusvaltaisille paikoille. Ei ole selvää, onko heitä kymmeniä vai ympäri maailmaa jopa tuhansia. Ihmiskunta ei voi enää luottaa rakentamaansa – tai rakentuneeseen – järjestelmään. Silloin Nainen ja apina onkin tarina siitä, jos ihminen ei olisikaan valtias talossaan.

Kuvaukseni perusteella Naisen ja apinan tarina heittelehtii sinne tänne. Se on kuitenkin varsin yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikki eri tarinat ovat lopulta kiinni samassa keskeisessä ideassa – sopivasti oudolla tavalla.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *