Keltainen kirjasto #78: Absalom, Absalom

Thomas Sutpenilla oli mielessään valmis elämäntarina: sen tuli olla nousujohteinen ja lopulta hän olisi menestyvällä maatilallaan aloittamansa dynastian patriarkka. Lukuisten käänteiden jälkeen lopputulema oli toinen. Tila on palanut ja Thomasin ainoa jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa on kehitysvammainen musta poika. Thomas itse on tällöin ollut jo vuosia kuolleena loukattuaan hänelle tyttären synnyttänyttä nuorta tyttöä ja raivostutettuaan tämän isoisän.

Thomas yritti pakkomielteisesti toteuttaa haluamansa tarinan. Kun paljastui, että hänen ensimmäisessä vaimossaan oli pisara mustaa verenperintöä, hän jätti tämän ja lapsen. Jälkeenpäin tarkasteluna juuri nämä teot käynnistivät ironiseen loppuun johtaneiden tapahtumien ketjun.

Valmiiksi kerrotun elämäntarinan tavoittelu on kuitenkin vain yksi tapa katsoa William Faulknerin Absalom, Absalom -romaania. Toinen tarkastelukulma on tarinan allegorinen ulottuvuus. Teoksen on ajateltu Thomas Sutpenin kautta kertovan laajemminkin Yhdysvaltain eteläosien historiasta ja siitä, kuinka sisällissodan jälkeen etelässä kansakunnalle visioitu tulevaisuus ei ollut enää mahdollinen vaan mennyttä maailmaa.

Kolmas tapa katsoa romaanin tarinaa on kerrontatekninen: Thomas Sutpen itse on äänessä vähän jos ollenkaan. Toiset kertovat hänen ja muiden tarinat. Faulkner on itse sanonut, että kenellekään näistä ei ole koko totuutta, ja että paikoin he ovat väärässäkin – mutta silti lukija voi tavoittaa totuuden heidän kertomuksistan.

Neljäs tapa tarinan tarkastelulle liittyy sen nimeen. Absalom on Vanhassa testamentissa kuningas Daavidin poika, joka murhauttaa velipuolensa, kaappaa vallan ja kuolee lopulta sattuman vuoksi ja turhaan. Romaani ei kerro Absalomin tarinaa sellaisenaan siirrettynä 1800-luvun Mississippiin, mutta hyödyntää monia sen elementtejä.

Jos nämä kaikki lähestymistavat haluaa keinotekoisesti punoa yhteen, voisi ajatella että vaikka meillä olisikin haluamamme tarina elämällemme (ensimmäinen näkökulma), se ei ole koskaan ajastaan irrallinen (toinen näkökulma). Lisäksi elimmepä elämämme miten tahansa, siinä tuskin on paljonkaan uutta kun tarkastellaan ihmiskunnan historiaa (neljäs näkökulma). Lisäksi tarina tarina ei ole aivan omamme sikälikin, että viimeistään poistuttuaemme näyttämöltä se jää muiden kerrottavaksi (kolmas näkökulma).

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *