Tämä hylly ei ole ainoastaan Iain (M.) Banksia, mutta läheltä pitää. Mikäli hankkisin varhaisen Kulttuuri-kolmikon Muista Flebasta, Pelaaja ja Aseiden käyttö tarkastetut suomennokset, voisin siirtää kaiken Max Barryn Jennifer Valtiovallasta lähtien seuraavalle hyllylle. Luultavasti en veisi Banksin teosten edellisiä laitoksia varastoon, sillä haluaisin pitää Loki-kirjojen tieteiskirjasarjan kokonaisuutena esillä.
Muistan, että Banksin Pelaaja vältteli minua pitkään. Tavoittelin sitä kokoelmaani etenkin 2000-luvun alussa. Ensimmäinen laitoshan oli ilmestynyt vuonna 1994, enkä tällöin todellakaan kerännyt kirjoja – tokkopa olisi ollut rahaakaan moiseen.
Netissä toimivat antikvariaatit olivat pääasiallinen kanavani kirjojen hankintaan. Jonkin verran ihmiset saattoivat myydä kokoelmiaan myös nettisivuillaan. Pelaajan huomasin eräässä oululaisessa divarissa – en enää muista missä. Eräs ystäväni asui kaupungissa tuohon aikaan diplomi-insinööriopintojensa vuoksi, ja pyysin häntä käymään ostamassa kirjan ja tuomaan sen sitten minulle, kunhan kävisi Itä-Suomessa.
Tässä kohti tarinaa tullaan muistojen epäluotettavuuteen. Aluksi olin sitä mieltä, että kävi niin, että kirja olikin myyty juuri ennen ystäväni käyntiä ja että jouduin hankkimaan kirjan sitten muualta – ja koska en enää muistanut mistä, tarina olisi jäänyt ilman minkäänlaista kliimaksia.
Mutta kun hypistelin Pelaajaa, huomasin edellisen omistajan exlibriksen. Nopea nettihaku vahvisti, että hän oli aikoinaan asunut Oulussa. Yksinkertaisin oletus olisi, että muistan väärin sen, että kirja ehdittiin myydä pois ennen kuin ystäväni pääsi hankkimaan sitä. Hämärästi muistan, että tässä oululaisessa liikkeessä oli kaksi kirjaa, jotka olisin halunut, ja kenties juuri toinen – jota en enää muista – oli se, joka päätyi muualle.
Toinen, monimutkaisempi vaihtoehto, on sellainen että kirja tosiaan myytiin pois enkä saanut sitä tuolloin Oulusta, mutta se löysi tiensä minun käsiini ja hyllyyni myöhemmin jotain muuta kautta. Mitä kautta se olisi niin tehnyt. Taas: ei muistikuvia, ja vaikka olisikin, tiedämme tämän sinänsä arkisen tarinan perusteella, ettei niihinkään olisi liikaa luottaminen.
No, siinä Pelaaja kuitenkin on.