”Täydellinen rauha” tuntuu mahdottomalta otsikolta tarinalle. Eikö tarina vaadi jonkin konfliktin, jonkin jännitteen, ollakseen edes jotakin kiinnostavaa? Voiko tarinaa olla täydellisessä rauhassa tai täydellisestä rauhasta? Amos Ozin romaanin Täydellinen rauha nimi tuntuukin kannessa pettävältä. Tarina voi alkaa täydellisestä rauhasta, joka pirstoutuu, tai päättyä täydelliseen rauhaan käänteiden jälkeen, mutta tarinassa ei voi olla enimmäkseen täydellistä rauhaa. Lähdenkin lukemaan tarinaa etenkin sen kysymyksen kanssa, minkä ei-ilmeisen merkityksen ”täydellinen rauha” siinä sisältää.
Tietenkään tarinassa ei ole täydellistä rauhaa. On korkeintaan sen etsiminen, mutta en tiedä onko sen löytäminen edes tarinoiden henkilöiden ymmärtämien mahdollisuuksien rajoissa. Vaikuttaa pikemminkin siltä, että rauhan etsiminen on lähinnä ympäröiviltä ongelmilta pakenemista.
Päähenkilö Jonatan tuntuu olevan sodassa niin menneisyytensä kuin nykyisyytensäkin kanssa, ja se tietenkin saa tulevaisuuden tuntumaan mahdottomalta. On päästävä pois.
Jonatanin tilanne ei kuitenkaan johdu vain hänen päänsä sotkuista ja tekemistä tai tekemättä jättämisistään. Hän elää ympäristössä, jossa täydellinen rauha – tai ehkä minkäänlainen – on mahdottomuus. On israelilaisten ja palestiinalaisten konflikti, eikä se jää päiden sisään vaan tuottaa taisteluita ja uhreja. On kibbutsin nuoremman ja vanhemman sukupolven konflikti, on kibbutsin hallinnon ja Israelin poliitikkojen konflikti, on Jonatanin isän ja ministerin henkilökohtainen konflikti, on lukuisia muita henkilöiden välisiä todellisia tai oletettuja konflikteja.
Täydellisen rauhan löytäisi tässä miljöössä vain olemattomuudesta. Ehkä Jonatanin turhan tuntuinen pako kertoo myös siitä. En tiedä, kuinka Oz tarinan nimen mielsi tai millä tavoilla hepreankielisen alkuteoksen otsikon מנוחה נכונה voisi kääntää. Tarinan luettuani minulle jää vaikutelmaksi ”täydellinen rauha” jokseenkin toivottomassa tai pilkallisessa mielessä.