En ole katsonut Cheers-televisiosarjaa joitakin lukuun ottamatta joitakin kohtauskokoelmia. Frasieria sen sijaan katsoin nuorena, vaikka en erityisesti pyrkinyt näkemään jokaista jaksoa. Muutama vuosi sitten aloin katsoa Frasieria alusta loppuun, ja onnistuinkin siinä. Nyttemmin olen nähnyt myös vuonna 2023 ilmestyneen jatko-osasarjan ensimmäisen kauden.
Enimmäkseen surullinen tapaushan se oli. Sitä se ei ollut traagisten taustojen vuoksi – Frasierin isä oli kuollut, samoin Frasierin pojan tärkeä ystävä ja työtoveri, jonka tyttöystävä on jäänyt lapsen kanssa yksin. Surullinen tapaus sarja on siksi, että se on turha, välillä aika huono, ja kohtelee hahmojaan oudosti.
Valitettavasti vaikuttaa siltä, että hahmona Frasier on nyt jonkinlainen vanhan miehen voimafantasia. Hän on harvoin kokonaan väärässä, ei saa elitismissään kunnolla nenilleen, ja voi ilmeisesti lähes rajattomalla omaisuudellaan tehdä mitä tahansa. Hän on kuuluisampi kuin edellisessä sarjassa ja enimmäkseen sivuhenkilöt ihailevat häntä. Ei rahaa puuttunut ennenkään: hän sai ostettua vaikka ravintolan, jos juoni sitä vaati, mutta se johti hybriksen kautta jonkinlaiseen nöyrtymiseen, vaikka hahmon perusluonne ei muuttunutkaan.
Sen lisäksi sarjassa on asioita, joissa ei ole järkeä. Miksi Harvardin psykologian laitos esimerkiksi on täynnä psykiatreja? Vaikka se olisi psykiatrian laitos, Frasierilla ei olisi siellä mitään roolia. Selitykset asiantilalle ovat hyvin puolivillaisia ja ne unohdetaan nopeasti.
Toisaalta perusasetelma on mielenkiintoinen: Frasier joutuu hakemaan rooliaan poikansa kanssa kun pojasta ei tullutkaan sellaista kuin hän oli toivonut ja kun he eivät oikein ymmärrä toisiaan. Sehän on sama asetelma kuin aikaisemmassa sarjassa mutta niin, että Frasier on nyt ymmärtämättönän vanhemman asemassa.
Tämä olisi ollut parempi sarja, jos se olisi keskittynyt Frasierin poikaan ja tämän kämppäkaveriin Eveen lapsineen. Silloin sarja ei toki olisi kiinnostanut ketään.