”Näin on kerrottu. Totta vai, en tiedä, mutta siitä on kauan ja sekin mikä ei ole totta täytyy todeksi uskoa. Uskotko?”
(suom. Kai Nieminen)
M/T ja kertomus Metsän ihmeestä on Kenzaburō Ōen romaani, jossa vanhat tarinat jollakin tavalla hiipivät niiden kertojien maailmaan. Näin ei kuitenkaan käy ihan ilmeisellä tavalla – esimerkiksi niin, että satuhahmot jotenkin heräisivät henkiin – vaan vaivihkaisemmin.
Alun lainauksen mukaisen kysymyksen esitti kertojahenkilön mummo ennen kuin tyhtyi kertomaan tälle kuulemiaan vanhoja tarinoita. Ne kuvaavat muinaista kylää, jonka perustajista tulee legendojen olentoja ja joka pyrkii pysyttelemään muu maailman saavuttamattomissa.
Ja pojan on pakko vastata ”Uskon!” ennen kuin kertominen alkaa. Kertomusten kuulematta jättäminen ei ole mahdollista, sillä mummo on päättänyt siirtää tarinat pojalle.
Alun lainauksessa on jotakin hyvin tenhoavaa – jotain joka tuntuu hyvin todelta. Totta tai ei, täytyy todeksi uskoa. Sellaisella voi tietenkin olla surulliset seurauksensa. Ei tarvitse paljonkaan seurata julkista keskustelua, niin huomaa kuinka jotkin asiat uskotaan todeksi ryhmäjäsenyyksien ja ideologioiden vuoksi eikä siksi, että ne olisivat perusteltuja väittämiä maailmasta.
Mutta kuten sanonut aikaisemminkin, tarinoiden ei tarvitse olla oikeasti tapahtuneita, jotta ne olisivat tosia tai kertoisivat tosista asioista.