Runo 29 ei ehkä rytmity aivan niin hyvin kuin aikaisemmat Lemminkäis-jakson runot – ja siihen olisi voinut rakentaa tehokkaamman cliffhangerin lopettamalla sen aikaisemmin. Mutta edelleen tarina etenee – toisin kuin hääjaksossa.
Lemminkäinen pakenee siis saareen, ja neidot toivottavat hänet tervetulleeksi. Rivien välistä voidaan lukea, että erilaisia tarpeita miehille on.
Kenpä vuotti veljeänsä,
toivoi taattonsa tulevan;
sepä vasta varsin vuotti,
joka vuotti sulhoansa.
Mutta vähän täytyy ihmetellä saaren demografiaa: sarkajako on tehty, eli pelloille tai niityille ei voi jäädä majoittumaan, ja kartanoita on kuitenkin tyhjillään vaikka tuhannen miehen asua. Mikä mullistus siellä on tapahtunut? Odotetaanko miehiä joukolla takaisin? Runon myöhempien käänteiden perusteella saarella kyllä miesväkeäkin on.
Voi tietysti olla, että neidot liioittelevat halutessaan Lemminkäisen jäävän heidän luokseen. Se ei olisi ihme hänen loitsimistaidonnäytteensä jälkeen. Mies laulaa ensin pihlajat pihoille, ja sitten oksille metallia sylkeviä lintuja (”kun käki kukahtelevi, / kulta suusta kuohahtavi, / vaski leuoilta valuvi”).
Vähän painajaismaista itse asiassa.
Yhtä kaikki Lemminkäinen pääsee hommiin, joista lienee nimensä saanut.
Tuhat tunsi morsianta,
saa'an leskiä lepäsi.
Kaht' ei ollut kymmenessä,
kolmea koko sa'assa
piikoa pitämätöintä,
leskeä lepäämätöntä.
Tehdään pieni laskuharjoitus. Jos Lemminkäinen pääsi telmimään 98 prosentin kanssa sekä naimattomista, naiduista ja leskistä, ja ei-leskiä oli tuhat ja leskiä sata, niin saarella olisi vähintään naimaikäistä naisväestöä noin 1122 henkeä. Sitä voi olla enemmänkin, jos Lemminkäinen vetää rajan lemmenleikkikaveriensa iälle. Näin hän ei kuitenkaan välttämättä tee, koska Lemminkäinen oli vielä aikeissa lähteä ”lepyttelemään” muuatta ”vanhaa impi rukkaa”.
Onnettomuuksien, sotien ja vastaavien vuoksi miesväestöä lienee jonkin verran naisia vähemmän – aivan hatusta heitettynä arvauksena olkoon vaikka 1000. Tämä saari oli siis koti yli kahdelletuhannelle ihmiselle, koska lapsiakin varmasti jonkin verran oli – siis sen ikäisiä, että Lemminkäinen ei kuitenkaan koskisi.
Tunnetaanko Suomen historiassa monia saaria, jotka vastaisivat väestöltään näitä laskelmia?
On sanomattakin selvää, että tällaisten elostelujen jälkeen Lemminkäisen henki on vaarassa. Kirveitä teroitellaan. Pursi on poltettu, mutta hän tekee nopeasti uuden, vähän vaatimattomamman. Hamesankari pääsee pakoon, mutta myrsky tekee selvää jälkeä paatista, ja Lemminkäinen ajautuu niemelle emännän ja tyttärien mökkiin.
Siellä hän saa emännältä voita, sianlihaa, olutta – ja uuden veneen! Suoraan ei sanota millä avuilla, mutta arvaan kyllä.
Lemminkäinen veneilee kotiin, joka on poltettu. Äiti löytyy kyllä salapirtistä, mutta ilmeisesti Kyllikki ei ole enää hahmo tässä tarinassa. Ihmettelin sitä jo edellisessä runossa. Hylkäsikö Lemminkäinen vaimonsa tämän lähtiessä kylille vai mitä oikein tapahtui? Muutaman säkeen siitä olisi voinut lukea. Nyt vaikuttaa jatkumovirheeltä.