Zaharia Stancun Costandina-pienoisromaanissa on puskafarssin aineksia: huudetaan, tapellaan ja ryypätään. Teos on kuitenkin hahmojensa tarinoilta varsin traaginen.
Nimihenkilö Costandinan tarina vaikuttaa tukalalta: hänen aviomiehensä hakkaa tämän monta kertaa ja lähettää Costandinan vaatimaan naisen kasvattiperheeltä maapalaa. Ilmeisesti kirjoitetun lain mukaan hänelle ei mitään maata kuuluisi, mutta Romanian maaseudun perinnäistavat voidaan tulkita väljemmin.
Ei Costandina itsekään miellyttävältä ihmiseltä vaikuta. Kenties hän on epätoivoisessa tilanteessa, mutta hän on yhtä kaikki valmis häpäisemään kasvattioperhettään niin ennen maapalan saamista kuin sen jälkeenkin. Hän myös kovasti ylistää paitsi väkivaltaista miestään niin myös miehensä väkivaltaisuutta.
Jos tarinaa yrittäisi katsella jonkinlaisen avaruusolennon näkökulmasta, se ehkä tiivistyisi siihen että vähästäkin tapellaan, kenelläkään ei ole kivaa, mutta vaihtoehtojakaan ei ole. Näille ihmisille ei oikein muuta tarinaa ole tarjolla.