Keltainen kirjasto #171: Rakkauden tuolla puolen

Tavallaan sekä mennyt että tulevaisuus ovat läsnä jokaisessa hetkessä. Tietenkään ne eivät ole mukana kokonaan, mutta pala mennyttä ja tulevaa on aina vallitsevassa kokemuksessamme.

Ajatellaan vaikkapa tilannetta, jossa olemme matkalla jonnekin. Matkan hetkille antaa merkitystä tavoite, määränpää, joka on sekä maantieteellisesti että aikajanalla edessä. Matkatessamme muistamme myös edeltävän hetken, sen josta tulimme tähän nykyiseen.

Jos kirjoittaisi tajunnanvirtatekniikalla tutkaillen yhden hetken aikana vallitsevia mielensisältöjä ja niiden merkitysten verkkoja, ei ehkä tarvitsisi tarinaa ollenkaan. Yhden ihmisen kokemus menneisyyksineen ja aiottuneine tulevaisuuksineen voisi olla kokonaisen romaanin sisältö.

Tuo kaikki tuli mieleen lukiessa Martin Walserin lyhyttä romaania Rakkauden tuolla puolen. Siinä on tarina sikäli, että tapahtumat etenevät. Mutta tärkein tapahtuu kuitenkin päähenkilön vähän hämmentyneen mielen luotauksissa. Siellä kaikki tapahtuu ikään kuin yhtä aikaa: matkat, uhat, ilot. Ajallinen järjestys – varsinainen tarina – hämärtyy, kun se mikä saattaa tapahtua tulevaisuudessa pelottaa juuri nyt ja on läsnä edeltävine tapahtumaketjuineen. Koko tarina on yhdessä hetkessä.

Edustaako Walserin romaani siis tajunnanvirtansa vaikeaselkoisuudessa kaikkein totuudenmukaisinta kerrontaa?

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *