Keltainen kirjasto #172: Tervanukke

Joskus kirjassa kerrotaan paljon ja juurta jaksain. Joskus jotain jätetään kertomatta, ja joskus juuri se jokin tuntuu hirmuisen merkittävältä. Toni Morrisonin Tervanukke tuntuu jättävän jotain kertomatta, ja tämä jakso tekee sen tarinasta yllättävällä tavalla mielenkiintoisen. Tain sitten lukiessa tarkkaavaisuuteni vain katosi joksikin aikaa ja aiheutti tämän kokemuksen.

Tässä on kaksi päähenkilöä. Molemmat ovat mustaihoisia, mutta kovin eri lähtökohdista. Mies on tuomittu rikollinen ja karkumatkalla laivasta, jossa oli töissä. Hän on kokenut aika kovia. Nainen on nuori, koulutettu ja malli. Elämän vaikeudet ovat ainakin erilaisia kuin miehellä – ehkä joka tapauksessa vähäisemmät.

He tuntevat vetoa toisiinsa. Yhdistätkö he maailmansa?

Jotain tapahtuu ja pian mies on palaamassa tarinan alun maisemiin vaikka tappaakseen naisen. Heidän maailmansa ja taustansa olivat liian erilaiset – tai jotain muuta tapahtui.

Tässä joudun miettimään lipsuiko tarkkaavaisuuteni enkä vain huomannut, mitä tapahtui. Heillä oli yhteiseloa. Heillä oli intohimoa. Heillä oli ristiriitoja. Mutta jossain vaiheessa asiat menivät niin pahaksi, että vain kuvattu loppu oli mahdollinen. Mitä kaikkea se oli? Sen oli jotain heissä itsessään, jotain heidän välillään. Tavallaan näiden hahmojen tarinat ennen heidän kohtaamistaan pakottivat heidät tämän tarinan loppuun.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *