Keltainen kirjasto #185: Viides rooli

Ihmisen elämä on tälle itselleen jollakin tasolla tarina. Se sisältää käänteitä ja kohtauksia, jotka ovat muita merkityksellisempiä. Ylipäätään elämäntarinalla on – toivottavasti – merkityksiä.

Robertson Daviesin Viides rooli -romaanin päähenkilö Dunstan Ramsay havahtuu tähän tosiseikkaan, kun hän lukee eläkkeelle jäätyään työtoverinsa Lorne Packerin kirjoittamat jäähyväissanat. Suivaannuttuaan hän alkaa kirjoittaa entiselle esimiehelleen täydempää selontekoa:

Eikö tuo juttu kutistakin minut sellaiseksi kuin Packer eittämättä uskoo minun olevan – seniiliksi entiseksi suuruudeksi, joka on kompuroinut halki neljänkymmenenviiden opetusvuoden eväänään silkka Poikien suuresta taistelukirjasta omaksuttu historiankäsitys, ja myyttikärpäsen pahasti puraisema – mitä se epatto Packer sitten mahtaakaan kuvitella myyttien olevan?

(suom. Marja Alopaeus)

Jo tähän kirjoittaja – niin Davies kuin Dunstan – saa mahtumaan paljon tärkeää. Kollegan muistelut tuntuvat yhdentekeviltä ja tekevät tarinan päähenkilöstäkin yhdentekevän ainakin muiden silmissä – vaikka hän tietenkin on oman elämänsä päähenkilö, ja hänen elämäntarinansa on täynnä merkityksiä.

Dunstanin rehtorilleen kirjoittama elämäntarina on romaanimuotoinen – ei kukaan oikeasti kirjoittaisi niin. Mutta se tekeekin elämästä kiinnostavan. Ihmisen elämä ei ole luonteeltaan tarina, jossa on merkityksiä. Merkitykset syntyvät ihmiselle subjektiivisesti elämää kokiessa ja jäsennellessä tai kun tarinaa editoitaan. Romaanimuoto nostaa toiset asiat esille ja jättää muut huomiotta. Pelkkä elämäkerta tapahtumien luettelona tai curriculum vitae ei olisi mielenkiintoinen, vaikka se olisi jollakin tavalla eniten tosi.

Tässä katsannossa romaanin otsikko on mielenkiintoinen. Alkusivuilla tarjotun määritelmän mukaan viides rooli kuvaa esimerkiksi teatterissa sellaisia osia, joka ei ole ”sankarin eivätkä sankarittaren, eivä uskotun eivätkä konnan, mutta jotka silti olivat oivalluksen tai loppuratkaisujen esiin tuomisessa olennaisia—”. Daviesin kirjoittamassa tarinassa Dunstan on tietenkin päähenkilö. Dunstan puolestaan sijoittaa itsensä kirjoittamassaan tarinassa viidenteen rooliin – ja se on yksi hänen omalle tarinalleen antamista merkityksistä. Näin hän on sekä pää- että sivuhahmo.

Kategoria(t): Keltainen kirjasto Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *